käännös

Käännös on tekstin tai puhutun viestinnän muuttamista yhdestä kielestä toiseen. Käännöksen tulos voi olla kirjallinen teksti, tekninen dokumentti tai puhe, ja termiä käytetään sekä prosessin että sen tuotteen kuvaamiseen. Suomen kielen sana käännös on johdettu verbistä kääntää, joka merkitsee kääntämistä tai kiertämistä; näin käännös viittaa tekstin muuntamiseen toiselle kielelle.

Tyypit ja alat: Lajityyppejä ovat kirjallinen käännös (esimerkiksi kaunokirjallinen ja tieteellinen teksti), tekninen ja tieteellinen käännös, sekä audiovisuaalinen käännös (subtitrointi ja dubbaus). Tulkkauksella eli interpratuurilla tarkoitetaan suullista käännöstä, kun taas lokalisaatio muokkaa sisältöä tietylle alueelle tai yleisölle.

Prosessi: Käännösprosessi muodostuu yleensä lähdetekstin analysoinnista, merkityksen, rakenteen ja tyylin siirtämisestä kohdekielelle, kustakin vaiheesta syntyvän tekstin laatutarkastuksesta sekä lopullisesta oikoluvusta. Laadunvarmistuksessa korostuvat tarkkuus, luettavuus, rekisteri ja kulttuurinen sopivuus.

Lähestymistavat ja haasteet: Teoreettisesti käännöksessä pohditaan sekä formaalia ekvivalenssia että funktionaalista/equivalencea ja valintoja domesticationin (vallata kohdekieli) tai foreignizationin (pidättää lähdekielen piirteet) välillä. Idiomit, huumori, kulttuuriset viitteet ja terminologia asettavat usein haasteita.

Työkalut ja kehitys: Nykykäännöksessä käytetään CAT-työkaluja, termienhallintaa ja muistikirjoja sekä konekääntämistä post-editoinnilla. Lokalisaatio ulottaa käännöksen ohjelmistoihin, käyttöliittymiin ja mediaan.

Merkitys: Käännökset mahdollistavat tiedon, kirjallisuuden, tieteen ja media-alan sisällön saatavuuden monikielisessä ympäristössä. Esimerkiksi monikielisissä yhteisöissä, kuten Suomessa, käännökset tukevat viranomaistoimintaa, koulutusta ja kansainvälistä yhteistyötä.