emulaattoreista

Emulaattori on ohjelmisto, joka jäljittelee toisen järjestelmän laitteiston ja ohjelmiston toimintaa. Se mahdollistaa ohjelmiston, suunnitellun esimerkiksi pelikonsolille, ajamisen toisessa, usein yleisemmällä tai modernimmalla alustalla. Emulaattorin toiminta perustuu prosessorin, grafiikan, äänen ja syötön simulointiin sekä ajastuksen hallintaan. Käyttäjä tarvitsee usein alkuperäisen ROM- tai BIOS-tiedoston, jonka oikeudet on hankittu laillisesti.

Emulaattoreita on lukuisia: konsolinemulaattoreita, arcade- ja tietokoneemulaattoreita sekä front-end-ohjelmistoja kuten RetroArch, joka kokoaa useita emulaattoreita yhteen käyttöliittymään. Esimerkkejä ovat Dolphin (GameCube/Wii), PCSX2 (PlayStation 2), MAME (arcade), SNES9x (SNES), Yuzu ja Cemu (Nintendo Switch ja Wii U).

Teknisesti emulaatio voi olla käsky-tarkkaa, sykli-tarkkaa tai tasotarkkaa, riippuen projektista ja vaaditusta tarkkuudesta. Ne reitittävät ohjauksen, tallennuksen sekä graafisen ja äänentoiston esityksen uudelleen, usein ilman alkuperäisen laitteiston suorituskykyä. Usein ne hyödyntävät avoimen lähdekoodin moduuleja ja tallennusominaisuuksia, kuten savestates. Käyttäjä tarvitsee yleensä omat laillisesti hankittuja ROM- tai BIOS-tiedostoja.

Historia ja käyttö: Emulaatio kehittyi 1980- ja 1990-luvulla, kun tutkijat ja harrastajat tarjosivat keinoja laitteistojen säilyttämiseksi ja ohjelmistojen ajamiseksi eri alustoilla. Nykyään emulaattorit tukevat digitaalisen kulttuurin säilyttämistä, pelikehityksen testausta sekä opiskelua, mutta niihin liittyy keskustelua tekijänoikeuksista ja laillisesta jakelusta.

Lainsäädäntö ja käytäntö: Emulaattorit itsessään ovat useimmiten laillisia ohjelmistoja, mutta ROM- ja BIOS-tiedostojen jakaminen sekä suojauksien kiertäminen voivat olla laitonta. Käyttäjä tulisi hankkia omat lailliset tiedostonsa ja noudattaa paikallisia lakeja sekä ohjelmien käyttöehtoja.