Animaatioon

Animaatio on liikkeen illuusion luomista esittämällä sarja kuvia, joita näytetään nopeasti peräkkäin, jolloin katsoja kokee jatkuvan liikkeen. Suomen kielessä animaatio on lainattu englannista, ja sen taivutusmuotoja ovat animaatio (perusmuoto), animaatioon (illatiivi) sekä animaatiossa (inessive).

Tekniikoita on monia: perinteinen kaksidimensionaalinen 2D-cel-animaatio, digitaalinen 2D sekä kolmiulotteinen 3D-tietokoneanimaatio, ja stop-motion. Lisäksi motion capture -tekniikka tallentaa todellista liikettä, jota hyödynnetään digitaalisessa animaatiossa.

Tuotantoprosessi alkaa ideoinnista ja käsikirjoituksesta, jonka jälkeen laaditaan storyboard. Sen jälkeen siirrytään layoutiin, hahmojen mallinnukseen ja riggaamiseen (3D) tai piirros- ja liikesarjojen suunnitteluun (2D), sekä valaistukseen ja teksturointiin. Lopuksi tehdään renderöinti, compositing sekä äänisuunnittelu ja lopullinen editointi.

Historian alkuvaiheet ulottuvat 1800-luvun lopulle erilaisten keksintöjen aikaan, kuten zoetrooppiin. Varhaisissa elokuvissa edelläkävijöiden töissä kehitettiin liikkeen ilmaisua; 1930-luvun Disney-klassikot mullistivat värillisen, tarinavetoisen animaation. Tietokoneanimaation kehitys 1990-luvulla teki kolmiulotteisesta ilmaisusta yleisen.

Animaatiota hyödynnetään laajasti elokuvissa, televisiossa, mainonnassa, peliteollisuudessa sekä verkko- ja sovellussisällöissä. Sen avulla voidaan luoda fiktiivisiä maailmoja, hahmoja ja visuaalisia tehosteita.

Suomessa animaatio on aktiivinen ala, jossa toimii sekä pienempiä studiossa että itsenäisiä tekijöitä. Alaa tukevat koulutusohjelmat ja festivaalit sekä kansainvälinen yhteistyö. Animaatioon liittyviä sanoja ja taivutuksia käytetään usein kontekstista riippuen, ja illatiivin muoto animaatioon ilmaisee suunnan kohti animaatiota.