animaatiota

Animaatiota on liikkuvan kuvan illuusio, jonka luominen perustuu sarjassa esitettävien yksittäisten kuvien vaihtamiseen nopeasti. Animaatiota käytetään viihteessä, elokuvissa, televisiossa, mainonnassa ja interaktiivisissa medioissa. Sille on ominaista kyky kertoa tarinoita ilman live-aktoria tai korostaa visuaalista ilmaisua.

Tekniikat: perinteinen 2D käsin piirretty animaatio ja digitaaliset 2D-animaatiot; kolmiulotteinen animaatio ( CGI ); stop-motion; cut-out ja rotoscope-tekniikat; sekä hybridit, jotka yhdistävät useita menetelmiä. Tietokonepohjainen animaatio on nykyisin laajimmin käytetty, ja siihen liittyy mallinnus, rigging, animaatio ja renderointi. Animaatiossa käytetään myös motion capture -menetelmiä ihmis- ja eläinliikkeiden siirtämiseen digitaalisesti.

Historia: animaatio on ollut osa elokuvateollisuutta jo 1900-luvun alkuperäisistä kokeiluista. Perinteinen 2D-animaatio saavutti laajan yleisön 1930-luvulla ja CGI muutti käytäntöjä 1990-luvulla. Nykyään useimmat pitkät elokuvat ja monet televisio-ohjelmat yhdistävät useita tekniikoita.

Sovellukset ja vaikutus: animaatio mahdollistaa visuaalisesti vahvan tarinankerronnan ja abstraktin ilmaisun. Se on keskeinen osa elokuva- ja peliteollisuutta sekä koulutuksessa ja tieteellisessä visualisoinnissa. Sisällöt tavoittavat yleisön monipuolisesti, ja alan työpaikat kattavat suunnittelun, teknisen toteutuksen sekä tuotannon johtamisen.

Suomessa animaatiota tuotetaan sekä lyhytelokuvina että ohjelmisto- ja mainossektoreilla; alalle on syntynyt sekä itsenäisiä tekijöitä että suuria tuotantoyhtiöitä, ja kansainvälinen yhteistyö on yleistä.