2Dcelanimaatio

2Dcelanimaatio on perinteinen käsin piirretty animaatiotapa, jossa kuvat muodostuvat usealle läpinäkyvälle kalvopaperille eli cels-levyille. Hahmot ja esineet piirretään ja maalataan erillisille kalvoille, kun taas taustat maalataan yleensä erilliselle pohjalle. Kalvot asetellaan päällekkäin ja valotetaan filmille tai digitaaliselle tallenteelle siten, että liike syntyy kerrostamalla hahmot kalvon ja taustan kautta. Yksi ruutu voidaan muodostaa useammalla kalvolla, mikä mahdollistaa saumattoman liikkeen sekä suhteellisen kevyen taustojen uudelleenkäytön.

Tekniikka on saanut nimensä kalvoista (cells), joiden kautta väritys ja viivat voidaan eriyttää. Perinteinen prosessi sisälsi ink- ja paint -vaiheen sekä lopulta valaisun ja kameran kuvaamisen. Työprosessiin kuului usein x-sheets (exposure sheets) liikkeen ajoituksen taulukkona, sekä keyframen (pääkehys) ja inbetweenien (väli-ruudut) luomisen, jolloin animaattori vastasi liikkeen suunnittelusta ja toisinaan toinen ryhmä hoiti viivoitus- ja väri-työt.

Historiaan liittyy 1930–1950-luvut, jolloin suurimmat studiot kuten Disney kehittivät ja viilensivät Cel-animaation käytäntöjä. Vaikka digitaalisen animaation yleistyessä perinteinen cel-animaatio on vähemmän yleistä, sitä käytetään edelleen erityisissä tuotannoissa tai pyritään säilyttämään sen ominainen estetiikka, joskus digitaalisessa ympäristössä jäljitellen kalvokerroksen näkyvyyttä ja kerrokset huomioivaa valaistusta.

Nykyinen tuotantokäytäntö yhdistää usein perinteisen ilmeen digitaalisiin työkaluihin, kuten Toon Boom- tai TVPaint-ohjelmistoihin, jolloin piirrokset skannataan tai luodaan suoraan digitaalisesti, mutta haluttu cel-look voidaan rekonstruoida digitaalisten effektien avulla. 2Dcelanimaatio tarjoaa vahvan käsityöperäisen estetiikan ja selkeän visuaalisen luonteen, mutta vaatii edelleen paljon käsityötä ja huolellista suunnittelua.