viivoitus

Viivoitus on suomalainen termi, jolla viitataan piirustuksen ja grafiikan tekniikkaan sekä ilmaisutapaan, jossa kuvan muodostus perustuu viivoihin. Viivoitusta käytetään sekä pelkistetyn muodon hakemiseen että tekstuurin ja varjon ilmaisemiseen, ja sen ominaisuuksiin vaikuttavat viivojen paksuus, suunta ja välinen etäisyys.

Taiteessa ja ilustroinnissa viivoitus mahdollistaa muodon, ääriviivat sekä varjostukset viivojen avulla. Eri viivatyypeillä voidaan tuottaa rytmiä ja syvyyden illuusiota: ohuet viivat voivat viitata kevyempiin, hentohiilisiin rakenteisiin, paksummat korostavat ääriviivoja. Viivoitusta käytetään sekä luonnostelussa että valmiissa teoksissa.

Teknisessä piirustuksessa viivoitus tarkoittaa esineiden ääriviivoja sekä rajojen ja mittasuhteiden esittämistä. Kartografiassa viivoituksella tarkoitetaan lineaarisia merkintöjä, joiden avulla kuvataan maanpäällisiä ominaisuuksia, kuten rajat, tiet ja joet sekä korkeusvaihtelut kontuuriviivoilla.

Historia ja koulutus: viivoitus kuuluu peruspiirustustaitojen joukkoon ja sitä opetetaan sekä kuvataide- että teknisen koulutuksen aloilla. Viivoituksen kehitys on kulkenut varhaisista luonnostelun välineistä kohti monipuolisia teknisiä ja digitaalisen piirustuksen sovelluksia, kuten line artin ja vektoripiirrosten perustaa.

Nykypäivänä viivoitus kattaa sekä perinteiset että digitaalisen piirtämisen muodot, ja sitä käytetään laajasti sekä visuaalisen ilmaisun että teknisen dokumentaation yhteydessä.