rytmiä

Rytmi on ajassa tapahtuvien äänten ja taukojen järjestys sekä toistuvuuden tapa. Se kuvaa, miten pitkissä jaksoissa ja millä voimakkuudella äänet ja hiljaisuudet ilmestyvät, ja muodostaa samalla tunteen pysyvästä aikakaavasta.

Musikaalisessa kontekstissa rytmi tarkoittaa äänten ja lepotaukojen kestojen ja korostusten muodostamaa kuvioita. Keskeisiä käsitteitä ovat tempo eli nopeus, tahtilaji eli metrin rakenne (esimerkiksi 4/4 tai 3/4), sekä erilaiset rytmitykset kuten yksinkertainen ja monimutkainen tahti, synkooppa ja rubato. Rytmi toimii usein liikkeen ja tunteen lähteenä sekä rytmisen kehonilmaisun pohjana.

Rytmillä on myös muita merkittäviä sovelluksia. Kielessä rytmi viittaa puheen rytmiin eli prosodiaan ja rytmiseen korostukseen, mikä vaikuttaa lausumien sävyyn ja selvyyteen. Tanssissa ja koreografiassa rytmillä on ratkaiseva rooli liikkeen ajoituksessa. Biologiassa vuorokausirytmi ja muut biologiset rytmit säätelevät unta, aineenvaihduntaa ja hormonaalisia prosesseja.

Mittaus ja merkintä rytmille tapahtuvat usein nuottikirjoituksessa sekä metronomin avulla. Tempo ilmoittaa nopeuden, ja nuotit sekä lepotauot määrittelevät tarkasti, kuinka kauan kukin ääni kestää. Rytmisiä traditioita esiintyy kaikissa kulttuureissa, ja ne voivat vaihdella yhdessä musiikillisen tyylin, tanssin ja kielellisten tapojen kanssa.

Etymologisesti rytmi on saanut alkunsa kreikkalaisesta rhythmos-sanasta ja siitä jalostuneista muodoista useisiin kieliin, mukaan lukien suomen rytmi- ja ryhmäilmiöt.