Aivoverenkiertohäiriöistä

Aivoverenkiertohäiriöistä tarkoitetaan tilojen ryhmää, joissa aivoihin tuleva verenkierto on riittämätöntä tai joissa aivokudosta vaurioittaa verenvuoto. Ne muodostavat merkittävän osan aivoperäisistä sairauksista ja voivat johtaa pysyviin handicappeihin tai kuolemaan. Pääasialliset alaluokat ovat iskeemiset aivohalvaukset (aivoinfarktit), verenvuotohäiriöt (aivoverenvuodot) sekä ohimenevä aivoinfarktio, eli TIA, jossa oireet häviävät lyhyessä ajassa.

Iskeeminen aivohalvaus johtuu aivoverenkierron tukkeutumisesta, usein laskimoiden ja valtimoiden verenkiertoon vaikuttavasta ahtaumasta tai trombista. Verenvuotoinen aivohalvaus syntyy aivovaltimon repeämästä tai vuotamisesta, mikä aiheuttaa aivokudoksen altistumista painolle ja vaurioita. TIA on ohimenevä verkkovirhe, jossa verenkierto palailee nopeasti ja aivokolahjan oireet lievenevät yleensä 24 tunnin sisällä, mutta se on tärkeä varoitus mahdollisesta suuremmasta aivohäiriöstä.

Oireet voivat ilmestyä äkillisesti ja sisältävät puhevaikeuksia, kasvojen tai käsivarren heikkoutta, äkkiä ilmenevää huimausta, näön sumuuntumista tai äkillistä voimakasta päänsärkyä. Hätätilanteessa on hakeuduttava välittömästi hoitoon.

Riskitekijät sisältävät verenpainetaudin, korkean kolesterolin, diabetes, tupakoinnin, liikalihavuuden, epäsäännöllisen sydämen rytmin (esim. atrialfibrillaatio) sekä ikää ja perinnöllisyyttä. Diagnostiikkaan kuuluu neurologinen tutkimus sekä aivojen kuvantaminen (tietokonetomografia tai magneetti), verisuonitutkimukset ja mahdollinen sydämen tutkimus. Hoito riippuu häiriön tyypistä: iskeemisessä tapauksessa voidaan tarvita verenhyytymän liuotushoitoa ja/tai mekaanista trombektomia sekä pitkäaikainen ehkäisevä lääkehoito (antitromboottiset tai antikoagulantit, riippuen syystä). Verenvuototapauksissa korjataan vuoto sekä pyritään normalisoimaan verenpaine ja veren hyytymistekijät. Ennenaikainen toipuminen on yleisintä TIA:n jälkeen, mutta suurempi toisen aivohalvauksen riski on suurin ensimmäisten päivien kuluessa.

Ehkäisy perustuu elämäntapamuutoksiin, verenpaineen ja kolesterolin hallintaan, diabeteshoitoon sekä liikuntaan. Lisäksi riskitekijöiden hallinta ja nopea hoito parantavat ennustetta ja vähentävät pysyvien haittojen riskiä.