yksisoluisissa

Yksisoluisissa eliöissä kaikki elintoiminnot tapahtuvat yhdellä solulla. Tämän vuoksi solurakenne, perintöaines ja aineenvaihdunta muodostavat toimivan kokonaisuuden saman solun sisällä. Yksisoluisuus ei estä ryhmittymistä: monet yksisoluiset voivat muodostaa tilapäisiä solukokoja, biofilmejä tai pieniä koloniavaltaisia rakenteita, ilman kudosten kaltaisia rakenteita.

Yksisoluisuus kattaa sekä prokaryoottiset eliöt (bakteerit ja arkeonit) että yksisoluiset eukaryoottiset eliöt (protistit sekä joitakin sieni- ja alkueläinryhmiä). Prokaryooteilla ei ole tumaa eikä membrane-bound organelleja; eukaryooteilla on tuma ja tyypillisesti soluelimiä. Koko ja ulkonäkö vaihtelevat laajasti, noin muutamasta mikrometristä kymmeniä mikrometrejä.

Lisääntyminen tapahtuu useimmiten jakautumalla (binäärinen fission) tai kasvulla perustuvalla uusinnan muodostamisella. Joillakin yksisoluisilla, kuten useilla hiivoilla, tapahtuu myös kasvun myötä tapahtuvaa budding-lisääntymistä. Joillakin bakteereilla ja arkeoneilla käytäntöön kuuluu myös perinnöllinen muuntelu ja geeninsiirrot, kuten transformaation, transduktion ja konjugaatio.

Aineenvaihdunta ja energia riippuvat lajista. Osa yksisoluisista on fotoautotrofeja ja tuottavat energiaa auringonvalosta (esimerkiksi syanobakteerit). Toiset ovat chemototrofeja tai heterotrofisia, ja ne voivat käyttää erilaisia ravinteita sekä hajottaa sekä rakentaa molekyylejä energian saamiseksi. Solut voivat harjoittaa soluhengitystä aerobisesti tai anaerobisesti riippuen ympäristöstä.

Ekologia ja merkitys: yksisoluiset eliöt ovat keskeisiä kiertoprosesseissa, kuten hiilen, typen ja sulfuurin kierrätyksessä. Ne ovat tärkeitä biotekniikassa ja teollisuudessa (esim. Escherichia coli ja Saccharomyces cerevisiae). Toisaalta monet patogeeniset yksisoluiset eliöt aiheuttavat tauteja, mutta suurin osa ei ole haitallisia ja niitä hyödynnetään monin tavoin.

Monimuotoisuus ja evoluutio: yksisoluisuus on kehittynyt useasti eri linjoissa sekä prokaryooteilla että eukaryooteilla. Yksisoluiset voivat olla erittäin monimuotoisia ylläpitäen monia erilaisia metabolisia sopeumia ja ekologisia rooleja, mukaan lukien sopeutuminen äärimmäisiin ympäristöihin.