prokaryoottiset

Prokaryoottiset (prokaryootit) ovat pienikokoisia yksisoluisia organismeja, jotka eivät sisällä tumaa eikä muita tumaa erottavia soluelimiä. Niiden geneettinen aine on tavallisesti yksi kiertorengasmainen kromosomi, joka sijaitsee nucleoid-alueella, ja niillä voi olla plasmideja. Prokaryoottien soluseinän koostumus vaihtelee: bakteereilla peptidoglykaani, arkeilla usein ei, tai niissä voi olla pseudopeptidoglykaania tai S-layers. Mitokondrioita ja viherhiukkasia ei ole, eikä niillä ole rakenteellisesti kalvoja erottavia soluelimiä, kuten tukea muodostavia tumakarakeita.

Pääryhmät ovat bakteerit ja arkeat. Niillä ei ole tumaa ja niiden ribosomit ovat 70S-kokoiset (50S ja 30S alayksiköt). Soluelimien puuttuminen ei estä monimuotoista metaboliaa: toiset ovat fotosyntoottisia, toiset kemofototrofisia tai heterotrofisia. Arkeat voivat menestyä äärimmäisissä olosuhteissa ja niiden solunkalvot eroavat tyypillisesti bakteerien kalvoista, sisältäen usein ether-siteitä ja isoprenoideja.

Geneettinen vaihtuminen on yleistä: transformaatio, transduktio ja konjugaatio mahdollistavat geenien siirtymisen populaatioiden välillä. Kromosomi on usein kiertorengas, ja käytössä on plasmideja, jotka voivat kantaa mukautumiskykyä tai hyödyllisiä geenejä.

Ekologisesti prokaryoottiset ovat keskeisiä hajotuksessa, kiertovesissä ja typen atumissa sekä hiili- ja typen ympyröissä. Ihmiselle ne ovat sekä patogeenejä että hyödyllisiä: ne voivat aiheuttaa infektioita, mutta samalla osallistuvat elintärkeisiin prosesseihin, kuten fermentaatioihin, gasien tuotantoon ja bioteknisessä työssä käytettyyn geenitekniikkaan. Malliorganismeina käytetään erityisesti Escherichia coli- ja Bacillus subtilis -lajeja.