Lisääntyminen

Lisääntyminen on biologinen prosessi, jolla eliöt tuottavat jälkeläisiä ja turvaavat lajinsa pysyvyyden. Se voidaan jakaa pääasiallisesti seksuaaliseen ja suvuttomaan lisääntymiseen sekä erilaisiin laji- ja ympäristökohtaisiin toteutumiin.

Seksuaalinen lisääntyminen tapahtuu, kun haploidiset sukusolut, kuten siittiöt ja munasolut, yhdistyvät hedelmöityksessä. Uusi yksilö saa perimän sekä isältä että äidiltä, mikä lisää geneettistä vaihtelua ja sopeutumiskykyä. Hedelmöitys voi olla sisäinen, kuten useimpien eläinten, tai ulkoinen, kuten monien kalojen ja sammakkoeläinten lajien.

Suvuton lisääntyminen tapahtuu ilman suvullista yhdistämistä ja tuottaa geneettisesti identtisiä yksilöitä eli klooneja. Yleisimmät suvuttomat tavat ovat jakaantuminen, itiöitys, pistokkaat ja vegetatiivinen lisääntyminen. Sillä on etu nopeassa levittäytymisessä, mutta se voi vähentää geneettistä monimuotoisuutta.

Monille eliöille lisääntyminen liittyy elämän kiertoon: eläimillä yleisesti hallitseva on diploidi vaihe ja sukusolujen muodostuminen johtaa uuden yksilön syntyyn, kun taas kasveilla ja levillä voi olla alternanssinen sukupolvikierto, jossa haploidi ja diploidi vaiheet vuorottelevat.

Lisääntymisellä on keskeinen merkitys evoluutiolle ja ekologialle: seksuaalinen lisääntyminen edistää geneettistä monimuotoisuutta, kun taas suvuton lisääntyminen mahdollistaa nopean leviämisen tietyissä olosuhteissa.