eukaryoottiset

Eukaryoottiset eliöt ovat solukaltaan monimutkaisempiä kuin prokaryoottiset ja muodostavat soluryhmän, johon kuuluvat useimmat kasvit, eläimet, sienet sekä monet protistit. Niiden solut sisältävät tumallisen perusarkkitehtuurin: tuman, jossa sijaitsee yleensä suuria, lineaarisia kromosomeja, sekä useita kalvorakkuloita, kuten endoplasmaattista retikulumia ja Golgin laitetta.

Keskeisiä piirteitä ovat membrane-bound organellit, kuten mitokondriot solujen energiantuotannossa ja (kasveilla ja joidenkin protistien tapauksessa) kloroplastit fotosynteesiä varten. Solukalvo sekä solun sisäistä liikettä mahdollistava cytoskeletti auttavat solun muodon ylläpidossa ja jakautumisessa. Eukaryoottisissa soluissa tapahtuu transkriptio ja käännös useammin erikseen regulaation alla, ja niissä on usein runsaasti introneja sekä monimutkaisempia geenin ilmaisun säätelymekanismeja.

Genomi sijaitsee tuman sisällä, ja sen rakenteessa korvaa prokaryooteille tyypilliset pienet kromosomit suuret, useita kappaleita sisältävät kromosomeja. Ribosomien koostumus eroaa prokaryoottisista: cytosoliset ribosomit ovat 80S, kun taas soluelimissä kuten mitokondrioissa ja kloroplasteissa esiintyy 70S-ribosomeja. Endosymbioositeorian mukaan mitokondriot ja kloroplastit ovat alun perin vapaina eläneitä bakteereja, jotka ovat muodostaneet symbioosin varhaisissa eukaryoottisissa solukohdissa.

Eukaryoottiset eliöt kattavat suurimman osan monimutkaisista organismeista: eläimet, kasvit, sienet sekä useita yksisoluisia protisteja. Ne voivat olla yksinkertaisia yksisoluisia tai monisoluisia ja kykenevät monipuoliseen evolutiiviseen sopeutumiseen sekä kehittämään erilaisia kudoksia ja elinjärjestelmiä.