värinäköhäiriöistä

Värinäköhäiriö, yleisesti tunnettu värisokeutena, on tila, jossa henkilö havaitsee värit eri tavalla kuin enemmistö väestöstä. Se ei yleensä tarkoita täydellistä kyvyttömyyttä nähdä värejä, vaan pikemminkin vaikeutta erottaa tiettyjä värisävyjä toisistaan. Värinäköhäiriöt johtuvat silmän verkkokalvon valoa aistivien tappisolujen toimintahäiriöistä. Tappisolut ovat vastuussa värinäön havaitsemisesta.

Yleisin värinäköhäiriön muoto on punavihersokeus, jossa punaisen ja vihreän värien erottaminen on vaikeaa. Punavihersokeus voi ilmetä niin, että punainen näyttää vihreältä tai päinvastoin, tai että molemmat värit näyttävät samanlaisilta. Sinisellään värinäköhäiriö on harvinaisempi ja vaikuttaa sinisen ja keltaisen värien erottamiseen. Täydellinen värisokeus, eli akromatopsia, on erittäin harvinainen ja ilmenee, kun henkilö näkee maailman mustavalkoisena ja harmaan eri sävyissä.

Värinäköhäiriöt ovat useimmiten perinnöllisiä, ja ne ovat huomattavasti yleisempiä miehillä kuin naisilla. Tämä johtuu siitä, että värinäköön vaikuttavat geenit sijaitsevat X-kromosomissa. Vaikka suurin osa värinäköhäiriöistä on synnynnäisiä, jotkin sairaudet, kuten diabetes, glaukooma tai silmän vammat, voivat myös aiheuttaa värinäköä heikentäviä muutoksia.

Värinäköhäiriöitä ei yleensä voi parantaa, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Joissakin tapauksissa erityiset värilasit voivat auttaa parantamaan värien erottamiskykyä tietyissä tilanteissa. Värinäköhäiriöiden diagnosointi tapahtuu yleensä silmälääkärin tekemillä testeillä. Vaikka värinäköhäiriö voi tuoda haasteita tietyissä ammateissa tai arkipäivän toiminnoissa, se ei yleensä vaikuta merkittävästi elämänlaatuun.