varallaolokauden

Varallaolokauden tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan tavoitettavissa ja valmis aloittamaan työn lyhyellä varoitusajalla, usein silloin kun hän ei ole suunnitellusti töissä. Varallaolona voi olla sekä työpaikan tiloissa tehtävää vastuuta että kotona tai muualla tapahtuvaa vastaanottamista, ja käytännön toteutus sekä tavoitettavuuden rajoitukset määräytyvät organisaation mukaan.

Järjestelyt ja korvaus: varallaolokauden pituus, korvaus ja palkkaukseen liittyvät yksityiskohdat määräytyvät usein työehtosopimuksen (TES) tai työsopimuksen mukaan. Joillakin aloilla on erillinen varallaolokorvaus; toisissa tapauksissa korvaus sisältyy peruspalkkaan. Kun työntekijä kutsutaan töihin, hänelle maksetaan työaikaan perustuva palkka ja mahdolliset lisäkorvaukset sen mukaan, mitä sopimus määrää. Varallaolonaikana vietettya aikaa ei aina lueta täydeksi työajaksi samalla tavalla kuin varsinaisia työskentelytunteja, vaan riippuu lain ja sopimusten määräyksistä.

Lainsäädäntö ja käytännöt: Suomessa varallaoloa säätelevät työaikalaki sekä mahdolliset TES- ja yrityskohtaiset sopimukset. Työntekijöiden oikeudet lepoaikoihin sekä enimmäistyöaikoihin varmistetaan näiden määräysten kautta. Varallaolokausi voi esiintyä erityisesti resursseja vaativissa tehtävissä sekä palvelu- ja julkisen sektorin organisaatioissa.

Esimerkit: terveydenhuolto, sosiaali- ja hoitotyö, pelastuslaitokset sekä tekninen tuki voivat käyttää varallaolokohtaisia järjestelyjä nopean reagoinnin varmistamiseksi.