uurin

Uuri, tai urine, on elimistön erittämä neste, joka muodostuu munuaisten suodatuksesta sekä sitä seuraavasta takaisinimeytymisen ja erityksen prosessista. Munuaiset suodattavat veren virtsaksi, joka kulkee uretereiden kautta virtsarakkoon. Siellä neste varastoidaan, ja lopulta se poistuu kehosta virtsaputken kautta. Uuri on tärkeä tapa poistaa kuona-aineita, säätää nestetasapainoa sekä elektrolyyttejä ja ylläpitää kehon pH-tasapainoa.

Koostumus ja ominaisuudet. Uuri koostuu suurimmaksi osaksi vedestä, mutta sisältää myös ureaa, natriumia, kloridia, kaliumia, kreatiniinia, virtsahappoa sekä muita epäorgaanisia ja orgaanisia aineita. Väri vaihtelee vaalean kellertävästä tummaan keltaiseen riippuen nesteyttämisestä ja ruokavaliosta. Normaalisti se on kirkasta; sameutuminen tai epäilyttävät hajut voivat viitata tilaan, josta on syytä ottaa yhteys terveydenhuollon ammattilaiseen.

Normaalit määrät ja mittausarvot. Aikuisella vuorokautinen virtsantuotto on noin 800–2000 millilitraa. pH-arvo vaihtelee noin 4,5–8, ja tiheys (tiheysmitta) on noin 1,005–1,030. Väri, haju ja määrä voivat muuttua nesteytyksen, ruokavalion sekä lääkkeiden vaikutuksesta.

Magneettinen ja kliininen hyödyntäminen. Urinaalianalyysi (urinalyysi) on laajalti käytetty tutkimus kliinisessä diagnostiikassa. Dipstick-testit arvioivat pH:n, proteiinin, glukoosin, ketonien, bilirubiinin, urobilinogeeni, nitriitin sekä leukyyttien esteraasin presencea. Mikroskopia paljastaa soluja, bakteereja, rakeita tai kiteitä sekä muita epäpuhtauksia.

Näytteenotto ja turvallisuus. Näytteenottotapoja ovat muun muassa keskimmäinen virtsa (midstream) puhdasotanta tai steriili näyte erityistapauksissa (kulttuuriin epäiltäessä tulehdus). Hygienia on tärkeää, ja virtsanotto tulisi suorittaa puhtaasti välttäen kontaminaatiota. Näytteet voivat paljastaa sairauksia kuten virtsatieinfektiot, munuaistulehdukset, munuaisten kivet, diabetes ja munuaisten proteiinivauriot.