virtsanotto

Virtsanotto isenäytteen ottaminen kliinisiä tutkimuksia varten. Termiä käytetään kuvaamaan erilaisten virtsanäytteiden keräämistä ja liittyviä menettelyjä, joiden tarkoituksena on antaa puhdas ja edustava näyte laboratorioanalyysia varten. Tyypillisesti virtsanotto kattaa useita keräysmenetelmiä riippuen tutkimuksesta ja potilaan tilanteesta.

Yleisimmät menetelmät ovat puhtaasti kerätty keskivirtsinäyte (clean-catch), virtsakatetrointi sekä suprapubinen aspiraatio. Lisäksi voidaan toteuttaa 24 tunnin virtsankeräys, jossa kaikki vuorokauden aikana tuotettu virtsa kerätään erilliseen astiaan.

Puhtaasti kerätty keskivirtsinäyte: potilas puhdistaa virtsateiden ympäristön ja kerää näytteen virtsaamisen keskeltä. Tämä vähentää kontaminaation riskiä ja on yleisin valinta virtsanalyysiin ja virtsakulttuuriin.

Virtsakatetrointi: steriili katetri asetetaan virtsaputkeen ja virtsa kerätään katetrin kautta. Tämä menetelmä on tarkoitettu tilanteisiin, joissa luonnollinen keräys ei ole mahdollista tai tarvitaan steriili näyte; siihen liittyy infektion riskin ja mukavuuden huomiointi.

Suprapubinen aspiraatio: virtsankeräys neulalla suoraan virtsarakosta vatsanpeitteiden läpi. Käytetään silloin, kun muu keräys ei ole mahdollinen tai tarvitaan täysin steriiliä näytettä.

Käsittely ja laatu: näytteet merkitään potilaan tiedoilla ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman pian. Näytteen säilytys sekä kuljetus ovat tärkeitä, usein jäähdytettynä tai erikoisvalmisteissa, jotta tulokset ovat luotettavia.

Käyttötarkoitukset: virtsanalyysi (urinalysi), virtsakulttuuri infektiotutkimuksessa, proteiinin ja glukoosin mittaukset sekä munuaistoiminnan arviointi. Raskauden seulonta voidaan tehdä virtsanäytteellä.