työsopimuslaista

Työsopimuslaki on suomalainen laki, joka säätelee työsopimussuhteita työntekijän ja työnantajan välillä. Se muodostaa kehyksen työsuhteen syntymälle, ehdoille ja päättämiselle sekä täydentää muun lainsäädännön ja työehtosopimusten säännöksiä. Laki koskee suurinta osaa palkkatyöstä; poikkeuksia voivat olla esimerkiksi yrittäjät, tietyt harjoittelijat sekä muut työmuodot, joille säädetään erikseen.

Työsopimuslaki määrittelee työsopimuksen keskeiset sisällön ehdot. Sopimuksessa tulee olla tiedot osapuolista, työntekijän työtehtävä ja vastuualueet, työpaikka sekä palkka ja palkanmaksun aika. Sopimuksessa voidaan myös sopia keston (määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva) sekä koeajasta. Kirjallinen muoto on suositeltavaa, ja usein käytetty, mutta osa ehdoista voi syntyä suullisesti, jos osapuolet eivät laatineet kirjallista sopimusta.

Irtisanominen ja päättäminen: Toistaiseksi voimassa olevassa työsopimuksessa irtisanominen tapahtuu noudattaen lain asettamaa irtisanomisaikaa, jonka pituus riippuu työsuhteen kestosta. Määräaikainen sopimus päättyy sovittuun päivämäärään. Vakavissa tapauksissa, kuten olennaisten sopimusrikkomusten ilmetessä, voidaan työsuhde purkaa välittömästi, mutta tällöin edellytetään asianmukaisia perusteita.

Oikeudet ja velvollisuudet: Laki turvaa tasapuolisen kohtelun ja kieltää syrjinnän työssä sekä velvoittaa noudattamaan turvallista työympäristöä sekä työntekijän oikeutta vapaa-aikaan ja vuosilomaan. Työsuhteeseen liittyvät muut oikeudet sekä mahdolliset riidat ratkaistaan ensisijaisesti sovinnollisesti tai työtuomioistuimessa, ja niitä täydentävät työehtosopimukset sekä muut asetukset.