irtisanominen

Irtisanominen tarkoittaa työnantajan yksipuolista työsopimuksen päättämistä, jolloin työsuhde päättyy sovitun irtisanomisajan jälkeen. Se koskee yleensä toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia, mutta voi koskea myös tiettyjä ehtoja noudattavia määräaikaisia sopimuksia, jos irtisanominen on perusteltu.

Hyväksytyt perusteet irtisanomiselle jaotellaan yleisesti kahteen ryhmään: taloudelliset ja tuotannolliset syyt sekä henkilökohtaiset syyt. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt liittyvät esimerkiksi toiminnan supistamiseen, rakennemuutoksiin tai toiminnan siirtämiseen. Henkilökohtaiset syyt koskevat työntekijän suoritusta tai käyttäytymistä ja niiden on oltava objektiivisesti arvioitavissa sekä suhteessa tehtävään nähden kohtuullisia. Lainsäädäntö sekä mahdolliset työehtosopimukset asettavat puitteet irtisanomisen kohteelle ja menettelylle, sekä syrjimättömyyden vaatimuksen.

Menettelyä säätelee irtisanomisperusteiden lisäksi irtisanomisaika, jonka pituus määräytyy lain, työsopimuksen sekä mahdollisten työehtosopimusten mukaan. Merkittäviä irtisanomisia käsitellään usein yhteistoimintaneuvotteluissa (YT-neuvottelut) työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa. Irtisanomisen kohteena olevan on saatava palkka ja muut työsuhde-etuudet irtisanomisajalta, ja työttömyysturva säilyy. Työntekijällä on oikeus hakea oikeudellista oikaisua, mikäli irtisanominen katsotaan perusteettomaksi, syrjiväksi tai lainvastaiseksi. Joissakin tapauksissa työehtosopimukset voivat kilpänsä tai yrityskohtaiset käytännöt tarjota lisakorvauksia.

Lisätietoja: Suomen työlainsäädäntö ja yleiset periaatteet sekä työehtosopimuskäytännöt.