työehtosopimusten

Työehtosopimukset ovat työelämää sääteleviä sopimuksia, joita työnantajien ja työntekijä- tai ammattiliittojen edustajat neuvottelevat. Niillä määritellään työehtoja ryhmässä työskenteleville työntekijöille, ja ne voivat kattaa palkkausjärjestelmät, työajat, ylityökorvaukset, vuorotyön säännöt, vuosiloman, sairaus- ja perhevapaat sekä työturvallisuuden ja koulutuksen.

Sopimukset voivat koskea koko toimialaa (alakohtainen tai yleisesti kattava sopimus) tai olla yrityskohtaisia. Ne ovat yleensä sitovia niille, jotka ovat allekirjoittaneita tai kuuluvat sopimuksen piirissä. Joissakin tapauksissa yleissitovuuden saamiseksi valtioneuvosto voi antaa sopimukselle yleisen soveltamispersonan, jolloin se sitoo myös työnantajia ja työntekijöitä, jotka eivät ole allekirjoittaneet sitä.

Sopimuskaudet vaihtelevat, mutta tyypillisesti työehtosopimukset ovat voimassa yksi–kolme vuotta ja ne neuvotellaan uudelleen ennen päättymistä. Rikkomuslaukset voivat johtaa välikäynteihin, ratkaisuihin liittojen välisessä neuvottelussa tai lopulta työtuomioistuimen ratkaisuun, jos osapuolet eivät löydä sovintoa.

Suomessa kollektiiviset työehtosopimukset ovat keskeinen osa työmarkkinoiden toimintaa. Ne täydentävät lainsäädäntöä ja antavat työsuhteille ennustettavuutta sekä vakautta, samalla määritellen vähimmäis- ja laadukkaita ehtoja monille työpaikoille. Työsopimuslait ja yksittäiset sopimusehdot nivoutuvat näihin kollektiivisiin sopimuksiin, jotka ovat laajasti vaikuttavia.