työsuhteen

Työsuhteen tarkoittaa työnantajan ja työntekijän välistä juridista suhdetta, jossa työntekijä suorittaa työtä palkkaa vastaan työnantajan johdon ja ohjauksen alaisena. Työsuhde syntyy usein työsopimuksen perusteella, mutta voi muodostua myös käytännön työnteon kautta, jolloin oletetaan, että työntekijä on sitoutunut noudattamaan työnantajan ohjeita vastineeksi korvauksesta.

Suomessa työsuhdetta säädellään pääasiassa työsopimuslailla sekä muulla lainsäädännöllä ja mahdollisesti työehtosopimuksilla. Keskeisiä piirteitä ovat työntekijän velvollisuus suoriutua työtä sekä työnantajan velvollisuus maksaa palkkaa ja huolehtia asianmukaisista työ- ja turvallisuusvaatimuksista. Työsuhteeseen voi liittyä oikeuksia, kuten vuosilomaa, palkan maksua ja sosiaaliturvaa, sekä velvollisuuksia, kuten luottamuksellisuus ja työaikojen noudattaminen. Tärkeitä periaatteita ovat tasa-arvoinen kohtelu sekä esteetön työsuhteen jatkuvuus.

Työsuhteen tyypit jakautuvat pääasiassa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen sekä määräaikaiseen työsuhteeseen. Koeaika voi olla mahdollista osana sopimusta. Työsuhteen ehtoja määrittävät sekä laki että mahdolliset kollektiiviset määräykset; esimerkiksi työaika, osa-aikatyö ja vapaat sekä irtisanomisaika voivat riippua sopimuksista ja työehtosopimuksista.

Työsuhteen päättyminen tapahtuu yleensä irtisanomalla tai sopimuksen päättymisellä. Päättämisen ehdot, irtisanomisaikaa koskevat säännöt sekä mahdolliset syyt vaihtelevat tilanteen mukaan, ja niihin vaikuttavat sekä lainsäädäntö että mahdolliset työehtosopimukset. Tarvittaessa työntekijän oikeudellinen asema ja korvausasiat selvitetään erityisesti tapauskohtaisesti.