tekoälyn

Tekoäly (tekoälyn) tarkoittaa tietojärjestelmien kykyä suorittaa tehtäviä, jotka yleensä vaativat inhimillistä älykkyyttä. Näihin kuuluvat oppiminen, päättely, ongelmanratkaisu, havaitseminen ja kielen ymmärrys. Tekoälyjärjestelmät voivat toimia datan perusteella ja niitä voidaan rakentaa algoritmeilla sekä suurilla laskentatehoilla.

Historian mukaan tekoälyn peruskysymyksiä on käsitelty 1950-luvulta lähtien. Varhaisissa vaiheissa painotettiin symbolista päättelyä ja sääntöihin perustuvaa ohjelmointia. 2010-luvun lopulla ja 2020-luvulla koneoppiminen, erityisesti syväoppiminen, mahdollisti suurten data-aineistojen ja mallien tehokkaan hyödyntämisen.

Keskeisiä tekniikoita ovat koneoppiminen, syväoppiminen, luonnollisen kielen käsittely ja tietokonenäkö. Ominaisuusmallien kehittäminen voidaan tehdä ohjatulla, ohjaamattomalla tai vahvistusoppimisella. Nykyiset laajat mallit voivat oppia monimutkaisia tehtäviä ja kaapata tilastollisia riippuvuuksia suurista datamääristä.

Tekoälyä käytetään monilla aloilla: yritysten automaatio ja asiakaspalvelu, terveydenhuolto ja diagnostiikka, rahoitus ja riskienhallinta, liikenne ja logistiikka, hakukoneet sekä puhe- ja tekstipohjaiset sovellukset.

Eettiset ja yhteiskunnalliset seikat liittyvät yksityisyyteen, turvallisuuteen, vinoumiin ja läpinäkyvyyteen. Tekoälysovellusten vastuu, valvonta ja sääntely sekä kriittinen arviointi ovat keskeisiä keskustelun teemoja.

Jatkuva kehitys kuuluu tekoälyn kenttään: paremmat yleiskäyttöiset ratkaisut, turvalliset järjestelmät ja ihmiskeskeiset sovellukset. Haasteina ovat sekä tekniset että yhteiskunnalliset kysymykset, kuten vinoumien vähentäminen ja tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin.