syrjimättömyyttä

Syrjimättömyyttä (syrjimättömyyden periaate) tarkoittaa sitä, että ihmiset kohdataan tasavertaisesti ja heille tarjotaan mahdollisuudet riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksista tai taustasta. Käsite kattaa sekä suorana että epäsuorana syrjintänä tapahtuvan epäyhden kohtelun, sekä häirinnän. Siihen liittyy myös mahdolliset toimia, joilla pyritään edistämään tasa-arvoa ja poistamaan rakenteellisia esteitä.

Syrjimättömyys perustuu sekä etiikkaan että oikeuteen. Kansainvälisesti se on osa ihmisoikeuksia koskevia sopimuksia ja direktiivejä, ja monissa maissa sekä yleinen oikeusperiaate että erityissäädökset turvaavat sen. Suomessa syrjimättömyys on turvattu perustuslaissa, joka takaa yhdenvertaisuuden ja oikeuden tasa-arvoiseen kohteluun. Lainsäädännössä on lisäksi erityisiä säädöksiä, kuten yhdenvertaisuuslaki sekä tasa-arvolaki, jotka kieltävät syrjinnän muun muassa sukupuolen, iän, etnisyyden, uskonnon, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja henkilön identiteetin perusteella sekä kieltävät syrjivän toiminnan sekä häiritsevän käytöksen. Lainsäädäntö kattaa niin työelämän, koulutuksen, palvelut ja tuotteet kuin asuin- ja sosiaalisen suojelun.

Toteutuksessa syrjimättömyys edellyttää toimia kohti esteetöintiä, kohtuullisia mukautuksia sekä aktiivista tasa-arvon edistämistä. Viranomaiset ja organisaatiot ovat velvollisia ehkäisemään syrjintää ja seuraaman edistymistä. Yksilöt voivat tehdä valituksia tai hakea oikeutta, usein tasa-arvovaltuutetun tai vastaavan viranomaisen kautta, sekä tarvittaessa oikeudenkäyntiä. Syrjimättömyyden tavoitteena on tasapuolinen yhteiskunta, jossa kaikkien mahdollisuudet ovat mahdollisia.

---