suunnittelututkimuksen

Suunnittelututkimus on monitieteinen tutkimuslähestymistapa, joka tarkastelee suunnitteluprosesseja ja niiden tuottamia artefakteja sekä näiden vaikutuksia erilaisissa käytännön konteksteissa. Sen tavoitteena on sekä tuottaa teoreettista ymmärrystä suunnittelusta että kehittää käytännön ratkaisuja, joita voidaan soveltaa todellisissa tilanteissa. Keskeistä on artefaktien rooli tiedonlähteinä ja käytännön ratkaisuina; tutkimusprosessin lopputuloksena syntyviä artefakteja voivat olla konseptit, mallit, metodit, prototyypit ja ohjeistukset.

Monet alat saavat suunnittelututkimuksesta tukea, kuten informaatiotiede, humanistiset ja yhteiskuntatieteet, arkkitehtuuri, tekninen muotoilu sekä kasvatustiede. Suunnittelututkimus kuuluu laajempiin suunnittelutieteiden ja design-lähtöisten tutkimusperinteiden kenttään, joissa tavoitteena on sekä yleisten periaatteiden että kontekstisidonnaisten ratkaisujen tuottaminen. Keskeisenä ideana on, että tutkimus tuottaa artefakteja ja samalla opettaa, miten nämä artefaktit voivat tuottaa uutta tietoa suunnitteluprosessista.

Menetelmät ovat iteratiivisia: suunnittelu, toteutus ja arviointi tapahtuvat usein yhteistyössä loppukäyttäjien ja sidosryhmien kanssa. Tyypillisiä lähestymistapoja ovat design-based research, suunnittelukokeilut, toiminnallinen tutkimus sekä tapaustutkimukset, joihin sisältyy käyttäjäarviointi ja käytettävyyden testaus. Tuloksena syntyy usein periaatteita, malleja tai ohjeita sekä konkreettisia artefakteja, kuten prototyyppejä tai kehitysvälineitä.

Haasteita ovat kontekstisidonnaisuuden ja generalisoinnin tasapaino sekä artefaktien raportoinnin läpinäkyvyys. Siitä huolimatta suunnittelututkimus tarjoaa välineitä yhdistää teoreettinen ymmärrys käytännön ongelmien ratkaisuiksi.