raportoinnin

Raportoinnin käsite viittaa prosessiin, jossa kerätään, jäsennetään ja jaetaan tietoa organisaation toiminnasta, tuloksista ja tilasta sidosryhmille. Sen tavoitteina ovat läpinäkyvyys, vastuun määrittäminen, päätöksenteon tuki sekä lakien ja standardien noudattaminen. Laajuus ja muodot vaihtelevat toimialan sekä sääntelyn mukaan, mutta raportointi pyrkii tarjoamaan ajantasaista, luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa.

Raportoinnin tyyppejä ovat taloudellinen raportointi (tilinpäätökset, tuloslaskelmat ja liitetiedot), sääntelyn alainen viranomais- ja sidosryhmäraportointi sekä operatiivinen ja riskiraportointi. Ulkoiset raportointi suunnataan sijoittajille, rahoittajille ja viranomaisille, kun taas sisäinen raportointi tukee johtamista, hallintoa ja sisäistä päätöksentekoa. Lisäksi erottuu reaaliaikainen tai ajantasainen operatiivinen raportointi sekä poikkeamien ja tapahtumien raportointi.

Raportoinnin prosessi sisältää tiedon keräämisen, laadunvarmistuksen, harmonisoinnin ja analysoinnin, raportin kokoamisen ja julkaisemisen sekä arkistoinnin. Tietojen laatu, ajantasaisuus ja olennaisuus eli materiality ovat keskeisiä kriteerejä. Data governance -kehys sekä sisäinen valvonta ja ulkoinen tilintarkastus tukevat raportoinnin luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Standardit ja säädökset ohjaavat raportointia. Kansainvälisesti yleisiä ovat IFRS-standardit ja paikallinen GAAP, kun taas EU-lainsäädäntö sekä tilinpäätösdirektiivit vaikuttavat julkisen ja yksityisen sektorin raportointiin. Pörssiyhtiöt voivat myös kohdata lisävaatimuksia. Lisäksi tietosuoja ja luottamuksellisuus ovat olennaisia osia raportointiketjussa.