osteoartroosissa

Osteoartroosi (nivelrikko) on krooninen, rappeuttava niveltauti, jossa nivelruston kuluminen sekä luun muutokset johtavat kivulaisuuteen, nivelen jäykkyyteen ja liikkeen rajoittumiseen. Se on maailmalla yleisin arthritis-tyyppinen sairaus ja voi koskea useita niveliä, erityisesti polvia, lonkia, sormia ja selkää. Tautiin liittyy sekä rakenteellisia muutoksia nivelissä että oireita, jotka vaihtelevat ajoittaisesta kiputilanteesta jatkuvaan toiminnan rajoittumiseen.

Oireet ja diagnoosi. Tärkeimmät oireet ovat nivelkivut, kutiintunut tai levoton tuntemus, nivelen jäykkyys erityisesti aamulla tai pitempien lepuaikojen jälkeen sekä liikelaajuuden väheneminen. Oireet voivat pahentua kuormituksen myötä ja helpottaa levätessä tai pienentäessä rasitusta. Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä kuvantamistutkimuksiin, kuten röntgenkuviin, joissa nähdään niveltilan kapenemista, osteofyyttien muodostusta ja subkondraalista luukudoksen muutos. Harvoin käytetään magneetti- tai tietokonetomografiaa epäiltäessä muita nivelrikon kaltaisia sairauksia.

Hoito ja hallinta. Hoito on yksilöllinen ja kattava, ja se pyrkii lievittämään kipua sekä parantamaan toimintakykyä. Keskeisiä keinoja ovat liikunta ja fysioterapia, jotka vahvistavat lihaksia, parantavat nivelen liikettä ja helpottavat rasitusta. Painonhallinta kannattaa, erityisesti polvi- ja lonkiongelmissa. Lääkkeistä ensisijaisia ovat ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (tai tarvittaessa parasetamoli), sekä paikallinen tai suonensisäinen lääkitys nivelen kivun lievittämiseksi. Intra-artikulaariset kortikosteroidipistokset voivat tarjota lyhytaikaista helpotusta. Joissakin tapauksissa nivelkorvaushoidot, kuten nivelten vaihtaminen, ovat vaihtoehto, kun muut hoitomuodot eivät riitä.

Ennuste ja elinkaari. Osteoartroosi on krooninen, etenevä sairaus, jota ei paranneta parantavasti, mutta sen oireita voidaan hallita monin keinoin. Oireiden hallinta sekä elämäntapamuutokset voivat merkittävästi parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Yleisimmät riskitekijät ovat ikä, ylipaino, aiemmat nivelvammat ja perinnöllinen alttius.