organisaatioanalyysissä

Organisaatioanalyysi on tutkimus- ja kehittämismalli, jolla arvioidaan organisaation rakennetta, prosesseja, kulttuuria sekä ihmisten vuorovaikutusta. Sen tarkoituksena on ymmärtää toimintaa sekä tunnistaa kehittämiskohteita, jotka edistävät suorituskykyä, sopeutumiskykyä ja strategian toteutumista. Analyysi voidaan toteuttaa yksittäiselle organisaatiolle, sen osille tai muutoshankkeille.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat rakenne (tehtäväjaot, päätöksentekoprosessit), prosessit (toimintaketjut, tuotekehitys, palveluverkostot), kulttuuri (jaetut arvot, johtamistavat), henkilöstö ja osaaminen sekä tiedonhallinta ja teknologia. Näitä tarkastellaan sekä erillisinä että vuorovaikutteisina kokonaisuuksina.

Lähestymistavat ovat usein holistisia ja järjestelmä- sekä kontekstisidonnaisia. Teoriakehykset voivat nojautua organisaatiokäyttäytymiseen, muutosjohtamiseen sekä kulttuurisiin malleihin, kuten Scheinin kulttuurimalliin tai Burke-Litwin -viitekehykseen.

Menetelmät vaihtelevat laadullisista ja määrällisiin. Tavallisia keinoja ovat kartoitukset, haastattelut, kyselyt, dokumenttianalyysi, havainnointi sekä sosiaalisen verkoston analyysi. Tulokset voidaan analysoida sisällö- ja temaattisesti sekä tilastollisin menetelmin, joissa käytetään prosessin mittaus- tai suorituskykymittareita.

Prosessi etenee tyypillisesti määrittelystä nykytilan kartoitukseen, analyyseihin ja kehittämisehdotuksiin, joiden perusteella laaditaan suunnitelma muutosten toteuttamiseksi sekä asetetaan seurantamenetelmät.

Soveltamisalueita ovat esimerkiksi muutosjohtaminen, organisaation uudelleenjärjestelyt, toiminnan tehostaminen sekä riskien hallinta. Haasteisiin kuuluu luottamuksellisuus, eettiset näkökulmat, datan laatu sekä tulosten kontekstisidonnaisuus.

Organisaatioanalyysissä tuotetut havainnot tukevat päätöksentekoa, strategian toimeenpanoa sekä oppimis- ja kehittämisprosesseja.