maatalouskäytäntöjä

Maatalouskäytäntöjä tarkoittaa kaikkia maatalouden tuotantoa ja sen ympäristöä sekä taloutta ohjaavia toimintatapoja. Niihin sisältyy sekä kasvinviljelyyn että eläintenhoitoon liittyviä käytäntöjä sekä maa- ja vesiresurssien kestävää hallintaa. Tavoitteena on tuotanto sekä luonnonvarojen säilyminen pitkällä aikavälillä.

Kasvinviljelyssä keskitetään viljelykiertoon, suojaviljelyyn, maanmuokkaukseen ja ravinteiden hallintaan. Ravinnetasojen optimointi, orgaanisen aineksen lisääminen ja maan rakenteen ylläpito vaikuttavat satoon ja maaperän terveyteen. Vedenhallinnassa huomio kiinnittyy tehokkaaseen kasteluun, sade- ja hulevesien hyödyntämiseen sekä vesivarojen säästämiseen. Energiankäytössä etusijalla ovat energiatehokkuus ja uusiutuvat energianlähteet.

Eläintenhoidossa keskeisiä ovat eläinten hyvinvointi, ruokinta, tilojen suunnittelu ja terveydenhuolto sekä sairauksien ennaltaehkäisy. Kasvinsuojelussa käytetään kestävän kehityksen periaatteita, kuten integroitua torjuntaa, biologisia ja kulttuurisia keinoja sekä kemikaalien käytön vähentämistä.

Merkittävät vaikutukset liittyvät ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan. Maatalouskäytännöt vaikuttavat maaperään, vesistöihin, ilmastoon sekä monimuotoisuuteen. Ne muuttuvat teknologian kehittymisen ja säädösten myötä, ja niiden tarkoitus on lisätä tuotannon kestävyyttä sekä kuluttajille tarjottujen tuotteiden vastuullisuutta.

Lainsäädäntö ja politiikka ohjaavat käytäntöjä sekä tukimuotoja. Esimerkiksi EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja kansallinen ympäristölainsäädäntö vaikuttavat rajoituksiin, kannustimiin sekä ympäristö- ja hyvinvointivaatimuksiin. Maatalouskäytäntöjä kehitetään kohti entistä kestävämpää ja resilienssiltä parempaa tuotantoa.