ruokinta

Ruokinta tarkoittaa ruokien tai rehun antamista eläimille. Termiä käytetään yleisesti karja- ja siipikarjataloudessa sekä lemmikkieläinten hoidossa. Ruokinta kattaa sekä päivittäisen ruokinnan käytännöt että ruokintaan liittyvän suunnittelun, kuten annosten määrät, ruokinnan aikataulut ja ravitsemukselliset tavoitteet.

Eläinten ruokinnassa ruokinta suunnitellaan ottaen huomioon eläimen elämäntilanne, tuotantotavoitteet ja elinympäristö. Tyypillisiä komponentteja ovat perusrehut, kuten heinät ja säilörehut, sekä lisärehut kuten jyvät ja palkokasvit. Ruokintakaava määrittelee, kuinka paljon energiaa ja proteiinia eläin saa, ja annoksia seurataan sekä eläimen kunnon että tuotoksen perusteella. Ruokintaa pyritään optimoimaan siten, että eläin saa riittävästi ravinteita, mutta ei ylisyö tai loukkaa terveyttään.

Ruoan saatavuus ja laatu vaikuttavat ruokintaan olennaisesti. Rehun laatu, varastointi ja säilyvyys sekä veden saatavuus ovat olennaisia tekijöitä ruokintaprosessissa. Suomessa ruokinta voidaan mukauttaa vuodenaikojen ja säännösten mukaan, esimerkiksi talvella lisätään energiapitoisia rehuja.

Ruokintaa käytetään myös luonnonvaraisen eläimistön tukemisessa esimerkiksi vaikeina talvikausina tai kuivuusjaksoilla. Tällöin ruokinta voi auttaa populaation selviytymistä, mutta se voi vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen ja ekosysteemiin, joten siihen liittyy erityisiä ohjeistuksia ja valvontaa.

Lyhenne- ja termistöstä käytetään yleisesti sanoja kuten rehu, ruokintakaava, ruokinta-aika ja ruokintasuunnitelma. Ruokinta on keskeinen osa eläinten hyvinvointia ja tuotantotaloutta, sekä osa terveys- ja ympäristöhallintaa.

---