luomusäädökset

Luomusäädökset ovat lainsäädäntöä ja sääntöjä, jotka ohjaavat luomutuotteiden tuotantoa, jalostamista, merkitsemistä ja kaupankäyntiä. Niiden tavoitteena on varmistaa, että luomutuotteet noudattavat toistettavia standardeja sekä ympäristö- ja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia ja että kuluttajilla on luotettava tieto siitä, mitä luomumerkintä tarkoittaa.

Säädökset kattavat viljelyn ja eläintuotannon sekä niihin liittyvän käsittelyn ja jalostamisen. Keskeisiä periaatteita ovat GMO-kielto, kierrätysviljely ja ravinteiden kierrätys, kiellettyjen torjunta-aineiden rajoitukset sekä eläinten hyvinvoinnin parantamista koskevat vaatimukset. Siirtymäajat (conversion) ja hyväksytyt tuotantoprosessit määrittävät, miten tavallinen tuotanto voidaan siirtää luomutuotannoksi. Merkinnöillä on tarkoitus kertoa kuluttajille, että tuote täyttää luomustandardit.

EU:n yhteinen luomuasetus loi pohjan näille standardeille. Alkuvaiheessa säädökset olivat 834/2007 ja 889/2008, ja uudempi säädös 2018/848 on ollut osin voimaantulossa eri vaiheissa 2020-luvulla. Näiden säädösten mukaiset vaatimukset koskevat sekä EU:n sisäistä tuotantoa että tuontia sekä kaikkia luomuun liittyviä valvonta- ja merkintämenettelyjä.

Valvonta ja sertifiointi Suomessa tapahtuvat akkreditoidun sertifiointielimen kautta sekä kansallisen viranomaisen, kuten Maa- ja metsätalousministeriön ja Ruokaviraston, ohjauksessa. Sertifiointielimet suorittavat säännöllisiä tarkastuksia, ja tuotantopaikat sekä käsittelylaitokset pitävät ajantasaisia rekistereitä. Merkinnöillä on kerrottava, että tuote täyttää luomustandardit, ja ne voivat sisältää EU:n luomumerkin sekä mahdollisia kansallisia lisämerkintöjä.