liittimissä

Liitin on sähkö- tai optisen kaapeliyhteyden muodostamiseen tarkoitettu komponentti, jonka avulla kaksi osaa voidaan liittää toisiinsa ja irrottaa helposti ilman hitsausta. Liittimet varmistavat sähköisen tai datayhteyden sekä mekanisen kiinnittymisen, mahdollistavat moduulaarisuuden ja helpottavat huoltoa sekä suunnittelua.

Liittimiä on monenlaisia sekä sähkö- että datayhteyksissä. Yleisimmät jaot ovat pistoke- ja pistorasialiittimet, paneeli- ja kaapeliliittimet sekä PCB-liittimet. Teollisuudessa käytetään sekä pyöreitä että ruostumattomasta teräksestä valmistettuja, IP-luokitettuja liittimiä; lisäksi tarjolla on optisia liittimiä ja dataliittimiä sekä kuten USB- ja Ethernet-tyypit. Liitinparit ovat usein lukittuja, jolloin kosketus pysyy vakaana.

Rakenne: Liitin koostuu koteloinnista, jonka sisällä ovat kontaktit, eristystä varten käytetyt materiaalit sekä mahdollinen lukitusmekanismi. Kontaktit voivat olla kuparia tai messinkiä ja ne on päällystetty tinalla, hopealla tai muulla korroosionkestävällä pinnoitteella. Eristysmateriaali on yleisesti muovia tai muoviyhdisteitä; korkeissa lämpötiloissa käytetään erikoisrakenteita.

Suunnittelussa huomioitavia tekijöitä ovat jännite- ja virta-arvot, kontaktihäviö sekä mekaaninen kesto eli elinkaari, ympäristö- ja IP-suojaus. Kansainvälisiä standardeja ovat esimerkiksi IEC- ja DIN-sarjat sekä MIL-standardeja käytännöissä; yleisimmin käytettyjä on IEC 60603-7 (modulaariset liitimet) sekä IEC 61076 -sarjat.

Sovelluskohteita ovat elektroniikka, teollisuusautomaation, tietoliikenteen ja telekommunikaation järjestelmät sekä auto- ja ilmailuteollisuus. Liittimien kehitys painottuu pienempiin kokoihin, parempaan suorituskykyyn, suurempaan luotettavuuteen sekä älykkäiden liitäntöjen tukemiseen.