jännite

Jännite, tai jännite-ero, on sähköisessä piirissä kahden pisteen välille muodostuva potentiaalierä. Se kuvaa, kuinka paljon sähkövarauksille annetaan työntövoimaa kiertää piirin läpi. Yleisessä käytössä jännite merkitään symboleilla U tai V, ja sen yksikkö on voltti (V). Yhden voltin potentiaaliero tarkoittaa, että yhdellä coulombilla siirtyy energiaa yhden joulen verran. Jännite on yksi sähköisen ilmiön perusmuuttujista: se määrittää, miten voimakkaasti sähkövirta pyrkii kulkemaan piiriä pitkin.

Jännitteet voivat olla tasajännitteitä (DC) tai vaihtojännitteitä (AC). DC säilyttää suunnan ja arvon, kun taas AC:n suunta ja arvo muuttuvat ajassa. Verkoissa käytetään yleisesti vaihtojännitettä; kotitalouksien verkkojännite Suomessa on noin 230 V RMS, 50 Hz.

Ohmisen lain mukaan jännite, virta ja vastus ovat yhteydessä toisiinsa: V = I · R. Tämä tarkoittaa, että jännite saa virran kulkemaan vastuksen läpi, ja suurempi vastus pienentää virtaa.

Jännitteitä mitataan jännittimellä (volttimittari) tai monitoimilaiteella (multimetri). Lähteitä jännitteelle ovat paristot ja akut, generaattorit sekä sähköverkko. Korkea jännite voi olla vaarallinen, ja asianmukainen turvallisuus on tärkeää.

Sovelluksiltaan jännite on keskeinen käsite sähkö- ja elektroniikkasuunnittelussa sekä mittauksissa, ja sen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan piirien toimintaa. Jännite eroaa potentiaalienergiasta, koska se kuvaa potentiaalieroa, ei itse energiaa.