kotiloiden

Kotilot (kotiloiden nimitystä käytetään yleisesti puhekielessä) ovat molluskeihin kuuluva eläinryhmä, joka kuuluu gastropodeihin. Niihin kuuluu sekä maalla että vesissä elävät lajit. Lajimäärä on suuri ja monimuotoisuus laajalla skaala; arviot vaihtelevat, mutta tuhansia lajeja on tunnettuina ja vielä tutkimattomia esiintyy eri elinympäristöissä.

Anatomia ja rakenne ovat sopeutuneet monenlaisiin elinolosuhteisiin. Kotilot ovat pehmeäruumiisia ja useimmilla lajeilla on lihaksikas jalka, jolla ne liikkuvat. Monilla on kierretty kotelo, joka suojaa ruumista sekä auttaa kosteuden säilyttämisessä. Päässä on kädet sekä silmät ja tuntomerkkejä tarjoavat antennit. Ruoka-aines koostuu pääasiassa kasvillisuudesta ja leväkasvustosta, ja ruuansulatus tapahtuu tehokkaan radulan avulla, joka on hampaiden kaltainen rakenne arkkitehtuurisesti.

Hengitys ja elinympäristöt vaihtelevat lajeittain. Maalla elävät kotilot hengittävät ilmaa keuhkoluen kaltaisella elimellä, kun taas vesikotilot voivat käyttää kiduksia tai combination- hengitysjärjestelmää. Kotilot menettävät vettä haihtumalla, joten kosteutta ylläpitävät elinympäristöt kuten maa- ja kivetyyvät, lehtikerrosten alla sekä vesistöjen reunat ovat niille tärkeitä.

Elinsiirto ja lisääntyminen ovat usein monimutkaisia. Useimmat kotilot ovat hemafrodiittejä, ja ne voivat paritella vastavuoroisesti; lisääntyminen tapahtuu siemennesteen siirrossa puolisoille. Kehitys vaihtelee lajista riippuen; jotkut lajit syntyvät suoraan, toiset tarjoavat larvaalisen kehityksen.

Ihmiselle kotilot ovat sekä ruoka- että vesiviljelylajeja, ja osaa lajeista pidetään ruokakäyttöisinä, kuten escargot sekä muuina herkkupaloina eri kulttuureissa. Toisaalta monet lajit voivat olla viljelykasvien tuholaisia ja haittavaikutuksia puutarhoissa. Suojelu ja tutkimus keskittyvät elinympäristöjen säilyttämiseen, saasteiden vähentämiseen sekä viljely-yhteisöjen tasapainon tukemiseen.

---