hengitysjärjestelmää

Hengitysjärjestelmä, eli respiratorinen järjestelmä, on elinjärjestelmä, joka vastaa hapen ottamisesta elimistöön ja hiilidioksidin poistamisesta. Sen pääasiallinen tehtävä on varmistaa solujen toiminnan kannalta välttämättömän hapen saanti ja poistaa aineenvaihdunnan kuona-aineita.

Hengitysjärjestelmä koostuu ylä- ja ala-hengitysteistä. Ylähengitysteihin kuuluvat nenäontelo, nenänielu, suuontelo ja kurkunpää. Nenäontelo toimii ilman esikäsittelijänä, lämmittäen, kostuttaen ja suodattaen sisään hengitettävää ilmaa. Ala-hengitysteihin kuuluvat henkitorvi, keuhkoputket ja keuhkot. Henkitorvi jakaantuu kahteen pääkeuhkoputkeen, jotka kulkevat keuhkoihin ja haarautuvat siellä edelleen pienemmiksi keuhkoputkiksi ja keuhkorakkuloiksi.

Keuhkoissa tapahtuu kaasujen vaihto. Pienet ilmapussit, keuhkorakkulat, ovat ohuita ja niitä ympäröi tiheä verisuoniverkosto. Tässä kohdassa happi siirtyy keuhkorakkuloista verenkiertoon ja hiilidioksidi verenkierrosta keuhkorakkuloihin poistettavaksi. Hengityslihakset, kuten pallea ja kylkivälilihakset, mahdollistavat sisään- ja uloshengityksen liikuttamalla rintakehää ja siten muuttamalla keuhkojen tilavuutta.

Hengitysjärjestelmän toimintaa säätelee hermosto, erityisesti aivojen ydinjatke. Monenlaiset tekijät, kuten fyysinen rasitus, tunnetilat ja ympäristöolosuhteet, vaikuttavat hengitysnopeuteen ja -syvyyteen. Hengitysjärjestelmän häiriöt voivat johtua esimerkiksi infektioista, tulehduksista tai kroonisista sairauksista, jotka heikentävät kaasujen vaihtoa tai ilman kulkeutumista.