nenäontelo

Nenäontelo on ilmatiehy, joka sijaitsee nenän sisätiloissa ja on osa ylempää hengitysteitä. Se ulottuu nenän eteisestä (vestibulum nasi) nenäontelon takaosaan, josta ilma kulkee kohti nielua. Väliseinän (septum nasi) jakamana nenäontelo muodostaa kaksi symmetristä puoliskoa, joista kummassakin on oma sieraimensa.

Limakalvo peittää nenäontelon sisäpuolen. Sen hengitystiet on päällystetty kostealla, lima- ja liikuttavilla soluilla, ja limakalvoon liittyy runsas verenkierto sekä rauhasia, jotka tuottavat kosteuttavaa limaa. Limakalto jakautuu kahteen alueeseen: hengitystiealueeseen sekä hajuepiteeliin. Hengitystiealueen epiteeli on pääosin liikkuva ja auttaa ilman puhdistuksessa, lämpimisessä ja kosteuttamisessa. Nenäontelon keskiosaa hallitsevat nenäontelon sisään- ja uloshengityksen kautta muodostuvat nenäkolot (conchae/turbinaatit) sekä meatus-onteloiden ala-, kesk- ja ylärivien aukot, joiden kautta ilma kulkee ja jossa ilman käytävää muotoillaan.

Funktion osalta nenäontelo vastaa ilman lämmittämisestä, kosteuttamisesta ja epäpuhtauksien esikäsittelystä ennen keuhkoihin menoa. Siellä on myös hajuaistille tärkeä hajuepiteeli yläosassa, josta hajureseptorit välittävät aistimuksen. Nenän äänentuottoon liittyvä resonanssi syntyy osittain äänihuulten ja nenäontelon rakenteiden yhteydestä.

Verkosto ja hermosto tuovat nenäonteloon verenkiertoa ja tuntoaistia: verenkierto tulee pääasiassa poskiontelojen ja kasvotason valtimoista, ja laskimovirta muun muassa kasvovaltimo- ja suonistolukon kautta. Hajuaisti aiheutuu n. olfactorius -hermoston kautta, kun taas yleissensorinen tunto välittyy trigeminalin (V) hermojuurten kautta. Epistaksis eli nenäverenvuoto voi syntyä etuosan verisuonista, erityisesti Kiesselbachin alueelta. Nenän kehitys- ja terveydentilalla on merkitystä hengityksen laadussa ja hajuaistin toiminnassa.