nenäonteloon

Nenäontelo on ontelo, joka sijaitsee kasvojen ja kallon sisällä ja muodostaa osan hengitysteistä. Ilma kulkee sierainten kautta nenäonteloon, jossa sitä alkaa esikäsitellä ennen siirtymistä kurkkuun ja keuhkoihin. Nenäonteloon viittaavissa yhteyksissä käytetään usein ilmaisua nenäonteloon, esimerkiksi illatiivimuodossa.

Anatomia ja yhteydet

Nenäontelo on rajattu etuosastaan sierainten kautta, mediaalisesti nenän väliseinällä (septum nasi) ja posteriorisesti avautuu nasopharynxiin choanae-nauhojen kautta. Yläpuolella sijaitsee kallon luurangoista muodostuva kattorakenne, jonka muodostavat etmoidinen luiden alue sekä sphenoid-luun osa. Lattia muodostuu kovasta kitaluusta sekä palatinaalisista luista. Etu-, keskitaso- ja takaosassa sijaitsevat koncha (turbiinit) muodostavat meatus-tilat (superior, middle, inferior), joiden kautta ilmaa ohjataan ja jonka yhteydessä avautuvat monet sierakuskelot ja poskiontelot. Yläosan limakalvolla sijaitsee olfaktorinen alue, jossa sijaitsevat hajuaistia aistivat rakenteet. nenäontelon limakalvo sanelee ilman lämpötilan, kosteuden ja suodatuksen ennen sen pääsyä alemmille hengitysteille.

Toiminta ja innervaatio

Nenäontelo conditioning-ilma: lämmittää, kostuttaa ja puhdistaa ilman liikkuessaan limakalvon ja ripsien avulla. Hajuaisti liittyy nenäontelon yläosaan hajuepiteeliin, kun taas muu tunto välittyy pääosin kolmoishermon (trigeminal nerve, V1 ja V2) kautta. Verenkierrossa nenäontelo saa verta lähinnä etmoidisista, sphenoidalista ja sfenopaltinaisista valtimoista, ja sen laskimahäiriöt viittaavat yleensä kasvojen laskimoihin.

Kliininen merkitys

Nenän sivuonteloiden (), tukoksia sekä limakalvon tulehduksia voivat johtaa nenän ahtautumaan, pitkäaikaisiin rinittioihin tai sinuiittiin. Yleisiä rakenteellisia variaatioita ovat deviatio septumista ja concha bullosa, jotka voivat heikentää ilmanvaihtoa ja poskionteloiden hengityselvityksiä. Nenäontelon suuret tulehdukset ja polyyppien esiintyminen voivat vaikuttaa hengitykseen, nuhaan ja hajuaistiin.