innervaatio

Innervaatio on hermojärjestelmän kudoksiin ja elimiin ulottuva yhteys, jonka kautta hermoimpulssit välittävät sekä sensorista tietoa että motorisia signaaleja sekä säätelevät autonomisia toimintoja. Innervaatiot voidaan jakaa pääpiirteittäin somattiseen ja autonomiseen innervaatioon. Somattinen innervaatio ohjaa tahdonalaisia lihaksia ja välittää tuntoa, kuten kosketusta, kipua ja proprioseptiota. Autonominen innervaatio vastaa sisäelinten toiminnan, sydämen rytmin, ruoansulatuksen ja verenkierron säätelystä; autonominen järjestelmä koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta osasta sekä enterisestä verkostosta, joka toimii suurelta osin itsenäisesti ruoansulatuksen ohjauksessa.

Anatomisesti innervaatiota muodostavat motoriset ja sensoriset neuronit, jotka voivat sijaita keskushermostossa tai perifeerisissä hermoissa. Sukusolmuneet motoriset motoriset axonit johtavat lihassyitä kohti neuromuskulaarisessa liitoksessa tapahtuvaa lihasvoiman välitystä, kun taas sensoriset afferentit siirtävät aistihavaintoja aivoihin. Perifeeriset hermot ja niiden risteämät muodostavat hermopäkintöjä (plexuksia), kuten brachial plexus tai lumbosakraalinen plexus, joiden kautta signaalit päätyvät oikeisiin kehon alueisiin.

Kehityksellisesti axonit ohjautuvat kohdekudoksiin tumijoiden ja kasvukääntöjen avulla, ja niille annetaan elintärkeitä kasvutekijöitä sekä tuki- ja myeliinikerroksia, jotka parantavat johtumiskykyä. Innervaatio on keskeinen myös palautumisessa: denervaatio johtaa lihasatrofiaa ja erityyppisissä hermovaurioissa voidaan toteuttaa reinnervaatiotoimenpiteitä tai hermorakenteiden uudelleenohjausta.

Kliinisesti innervaation häiriöt ilmenevät esimerkiksi neuropatioina, lihasheikkoutena, tuntohäiriöinä tai autonomisen säätelyn ongelmina. GI-alueen enterinen hermosto sekä muutkin alueet voivat reaktiivisesti muuttua hermorakenteiden muutoksille. Innervaatio määrittelee, miten elimet ja kudokset reagoivat ympäristöön ja kuormitukseen.