innervaatioon

Innervaatio tarkoittaa hermoston impulssiyhteyttä kohdekudokseen, jonka kautta kudos saa sekä motorisia käskyjä että sensorisia signaaleja. Innervaatio jaetaan sekä somato-/autonomiseen innervaation että motoristen ja sensoristen toimintojen mukaan.

Somatomotorinen innervaatio ohjaa tahdonalaisia liikkeitä skeletilihaksissa, ja sensorinen innervaatio välittää tunto- ja proprioseptisia tietoja iholta, nivelpinnasta ja syvistä rakenteista. Autonominen innervaatio säätelelee sileää lihasaktiivisuutta, sydämen toimintaa sekä rauhasten eritystä. Se muodostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta osasta, jotka vaikuttavat usein vastakkain.

Hermoissa on erimuotoisia aksonityyppejä: myelinoidut A- ja B-aksonit sekä myelinisoitumaton C-aksoni. A- ja B-aksonit johtavat nopeasti ja voivat välittää sekä motorisia että autonomisia signaaleja; C-aksonit ovat hitaampia ja välittävät osin kipu- sekä autonomisia tuntemuksia. Sensorisessa poikkileikkauksessa käytetään erityisesti Aβ-, Aδ- ja C-fibereita kosketuksen, kivun ja lämpötilan välittämiseen; proprioseptio osin Aα- ja Aβ-aksonien kautta.

Innervaatio voi vaurioitua esimerkiksi hermopinteessä tai muussa neuronuvaurion muodossa. Denervaatio voi johtaa lihasatrofiaan ja lihasvoiman menetykseen; palautuminen riippuu vaurion vakavuudesta ja pituudesta sekä mahdollisesta reinnervaatiosta. Axonien kasvu eteneekin usein noin 1–3 millimetriä päivässä.

Diagnostiikassa käytetään elektromyografiaa (EMG) ja hermojohtokokeita (NCS) sekä tarvittaessa kuvantamista (ultraäänet, MRI) vaurion paikantamiseksi ja luonteen määrittämiseksi. Kehitys on sidoksissa sekä yksilöllisiin tekijöihin että vaurion luonteeseen ja hoitotoimenpiteisiin.

Kehitys- ja anatomian näkökulmasta ääreishermoston rakenne juontaa juurensa neural crest -soluihin; dorsal root -gangliat ja autonomiset gangliat ovat keskeisiä kohdekudosten innervaation välittäjiä.