innervaatiota

Innervaatiolla tarkoitetaan hermoston muodostamaa yhteyttä tiettyyn kudokseen tai elimeen siten, että kyseiset rakenteet saavat sekä motorisia että sensorisia signaaleja sekä autonomisen säätelyn impulssit. Innervaation avulla voidaan kontrolloida lihasten liikkeet, aistinelämykset ja sisäelinten toimintaa sekä rauhasten säätelyä.

Hermosoluja ja niiden johtoratoja pitkin kulkee sekä afferentteja (tulevia) että efferentteja (menossa ulos) signaaleja. Efferentit järjestelmät koostuvat motorisesta innervaatiosta, joka ohjaa tahdonalaisia lihaksia, sekä autonomisesta innervaatiosta, joka säätelee sisäelinten toimintaa, verenkiertoa ja hikirauhasten toimintaa. Somation innervaatiolla tarkoitetaan pääasiassa lihaksiin ja ihoon kohdistuvaa sensoris- ja motorista toimintaa, kun taas autonominen järjestelmä jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen osastoon.

Dermatomit ovat ihoalueita, joita vastaa yksittäinen selkäydin- tai aivorunkon hermojuuri. Dermatomikartta auttaa paikantamaan sensorisia vaurioita ja arvioimaan, minkä hermoryhmän toiminta on häiriintynyt.

Arviointi ja kliininen merkitys: innervaation tilaa voidaan tutkia elektrofysiologisilla testeillä, kuten hermonjohdonmittauksilla (nerve conduction studies) ja elektromyografialla (EMG). Denervaatio viittaa hermon vaurioitumiseen ja reinnervaatio sen palautumiseen; lopullinen toipuminen riippuu vaurion sijainnasta ja vakavuudesta sekä hoidosta.

Yhteenvetona innervaatiolla on keskeinen rooli kehon liikkeessä, tuntoaistissa ja sisäelinten säätelyssä, ja sen poikkeavuudet voivat ilmetä monin eri tavoin neurologisina oireina.