Hengitys

Hengitys, eli respiraatio, on elintoiminto, jonka tehtävänä on ottaa happea ilmasta keuhkoihin ja poistaa hiilidioksidia keuhkoista. Prosessi koostuu ilmanvaihdosta keuhkoihin ja sieltä ulos, kaasujen vaihdosta alveoleissa sekä kaasujen kuljetuksesta veressä. Lisäksi hengitys on tärkeä kehon pH-tasapainon ja energiantuotannon säätelyssä.

Anatomia ja osat: hengitysteihin kuuluvat nenäontelo, nielu (pharynx), kurkku (larynx), henkitorvi (trachea) ja keuhkoputket sekä lopulta keuhkorakkulat (alveolit). Hengitysvaikutuksesta vastaavat diafragma sekä kylkilihaksia. Lepotilassa keuhkojen tilavuus ja ilmanpaine määrittävät ilman sisään- ja uloshengitykset.

Sisäänhengitys ja uloshengitys: sisäänhengitys on aktiivista, kun diafragma supistuu ja laskee, ulompia kylkivälilihaksia supistuu ja rintakehä laajenee. Tämän seurauksena keuhkoihin muodostuu alipaine, ja ilma virtaa sisään. Uloshengitys on pääasiassa passiivista, keuhkojen palautuessa ja ilmanpaineen noustessa; tarvittaessa sisä- ja vatsaontelon lihaksia käytetään aktiiviseen uloshengitykseen.

Kaasujen vaihto: alveoleissa happi diffuuduu keuhkorakkuloista vereen, hiilidioksidi diffuuduu verenpunasoluista takaisin alveoleihin ja poistuu uloshengityksessä. Veri kuljettaa happea koko kehoon ja poistaa CO2:n.

Säätö: hengitystä säätelee aivorungon hengityskeskus sekä kemoreseptorit, jotka seuraavat CO2-tason, hapen ja veren pH:n muutoksia. Sääntely on sekä automaattista että tahdonalaista.

Terveys: hengityselinten sairaudet, kuten astma ja COPD, sekä tupakointi ja ilmanlaadun heilahtelut voivat heikentää hengitystä ja lisätä sairauksien riskiä.