ilmanpaine

Ilmanpaine on ilman massan aiheuttama paine, joka kohdistuu maan pinnalle ja kaikkiin pintoihin sen yllä. Se on absoluuttinen paine, eli paine suhteessa tyhjiöön. Yksiköitä käytetään yleisimmin pascaleja (Pa) ja hektopascalia (hPa); 1 hPa = 100 Pa. Barometrit mittaavat ilmanpaineen arvoja.

Meripinnan tasolla standardi ilmanpaine on noin 1013,25 hPa (noin 101,3 kPa). Ilmanpaine laskee korkeuden noustessa, ja muutos ei ole lineaarinen vaan riippuu ilmakehän tiheydestä sekä lämpötilasta. Yleisesti paine pienenee nopeasti ylempänä.

Ilmanpaineen mittaamiseen käytetään barometrejä: elohopea- ja aneroidbarometrejä sekä modernissa muodossa digitaalisia paineantureita. Meteorologi käyttää ilmanpaineen mittaustietoja sääennusteissa, ilmavirtojen tulkinnassa sekä kalibroinnissa korkeuden mittauksissa ilmailussa.

Säätilassa ilmanpaineen vaihtelut vaikuttavat säihin. Korkea paine liittyy usein sään selkeyteen, kun taas matala paine liittyy kohoavaan ilmaan ja sade- tai myrskyihin. Isobaarit – viivat, joissa paine on sama – auttavat hahmottamaan säätilaa.

Sovellukset ja vaikutukset. Ilmanpaine on keskeinen tekijä meteorologiassa, ilmailussa ja sukelluksessa. Lentokoneissa matkustamon paine on säädelty, ja korkeuden laskuun käytetään ilmanpaineen mittausta. Sukeltajat huomioivat vedenalaisen paineen ja kaasujen osapaineet sekä dekompressioriskin. Ihminen kokee paineen muutoksia erityisesti suurilla korkeuksilla ja syvällä vedenalaisissa oloissa.