ilmanpaineen

Ilmanpaineen käsite viittaa ilmakehän paineeseen, jota ilma kohdistaa pinnan normaalisuuntaan. Paine johtuu ilman massan painosta gravitaation vaikutuksesta. Ilmanpaine vaihtelee paikan ja ajan mukaan: sitä on enemmän merenpinnan tasolla ja vähemmän korkeilla vuorilla, ja siihen vaikuttavat muun muassa lämpötila sekä sääolosuhteet.

Ilmanpaine mitataan barometreillä. Yleisimmät yksiköt ovat pascal (Pa), kilopascal (kPa) ja hektopascal (hPa); 1 hPa vastaa 100 Pa. Standardi ilmanpaine merenpinnan tasolla on 1013,25 hPa (noin 101325 Pa). Paine pienenee korkeuden kasvaessa, ja säätilat voivat muuttaa paineen epävarmuutta lyhytaikaisesti.

Mittausmenetelmät: Barometrejä käytetään ilmanpaineen mittaamiseen. Perinteisiä ovat neste-barometrit sekä aneroidiset barometrit, ja nykyään käytetään myös elektronisia paineantureita, jotka antavat jatkuvia mittaustuloksia. Torricellin barometri kehitettiin 1600-luvulla ja loi perustan ilmanpaineen tutkimukselle.

Ilmanpaineella on keskeinen rooli sekä sääennusteissa että teknisissä sovelluksissa. Matalapaineiset alueet liittyvät usein sade- ja myrskytapahtumiin, kun taas korkeapaineet tuovat selkeää säätä. Lentoliikenteessä matkustamon paine pidetään vakaana, ja sukelluksessa ilmanpaineen muuttuminen on olennaista turvallisuudelle. Matkustajat voivat lisäksi kokea päänsärkyä tai muita oireita, jos ilmanpaineen muutokset ovat äärimmäisiä tai nopeita.