kompilaatiota

Kompilaatio tarkoittaa ohjelmointikielen lähdekoodin muuntamista suoritettavaksi muodoksi. Kääntäjä lukee koodin, tarkistaa syntaksin ja semantiikan sekä tuottaa kohdekielen ohjelman, kuten natiivin konekielisen binääritiedoston tai väliväli/bytecodea. Eri kielet käyttävät erilaisia kohdekieliä: C ja C++ kääntyvät usein suoraan konekieleen, Java tuottaa bytecodea, jota ajetaan JVM:n päällä, ja Rust sekä Go voivat tuottaa itsenäisen, natiivin ohjelman. Käännös eroaa tulkinnasta, jossa koodi suoritetaan suoraan lähdekoodista tai tulkitaan reaaliajassa.

Prosessi jaetaan usein front-endiin ja back-endiin. Front-end vastaa syntaksin ja semantiikan tarkastuksesta, parseroinnista ja virheiden ilmoituksesta. Back-end tuottaa lopullisen kohdekielen koodin ja suorituskelpoisen binäärin. Väliin voi jäädä optimointivaihe ja välivaihe eli intermediate representation (IR), kuten LLVM IR, jonka kautta koodi optimoidaan ja generoidaan kohdekielelle. Build- ja linkkaus valmistelevat lopullisen ohjelman.

Käyttötilanteessa on kaksi päämallia: ahead-of-time (AOT) -kääntäminen, jossa koko ohjelma käännetään ennen suoritusta ja tuloksena on itsenäinen binääri; sekä just-in-time (JIT) -käännäminen, jossa koodi käännetään ja optimoidaan dynaamisesti suorituksen aikana virtuaalikoneen tai tulkitsemijan avulla. Monissa ympäristöissä, kuten Java- ja .NET-ekosysteemeissä, käytetään JIT:iä tai hybridejä; C/C++, Rust, Go sekä monet muut kielet tuottavat tyypillisesti native-koodia.

Kompilaatio vaikuttaa ohjelman suorituskykyyn, virheiden ilmaisemiseen ja portabiliteettiin. Hyötyinä ovat parempi suorituskyky, mahdollisuus agressiiviseen optimointiin sekä helpompi virheiden diagnosointi; rajoitteina voivat olla pidempi build-aika ja riippuvuudet. Esimerkkejä kääntäjistä: GCC/Clang C/C++, Rustc, Go compiler, Java JIT -ympäristöt (HotSpot), Kotlin/Native ja C# -kehitysympäristöjen työkalut.