kehitysympäristöjen

Kehitysympäristöjen käsite viittaa siihen kokonaisuuteen, jossa ohjelmiston kehittäminen, testaaminen ja valmistelu tuotantokäyttöön tapahtuu. Se kattaa sekä koodin kirjoittamisen että ohjelmiston ajamisen hallitusti eri vaiheissa, sekä ympäristöjen välisen eristyksen ja toistettavuuden.

Kehitysympäristöjä voidaan jakaa paikallisiin, etä- tai pilvipohjaisiin ratkaisuun. Paikallinen ympäristö tarkoittaa yleensä kehittäjän omaan koneeseensa asennettua editoria, kääntäjää sekä muita työkaluja. Etä- tai pilvipohjaiset ympäristöt tarjoavat pääsyn kehitykseen palvelinten kautta ja sopivat tiimityöhön sekä toistettaviin rakennusprosesseihin, jolloin kehitys ei ole riippuvaista yksittäisestä koneesta.

Yleisimmät komponentit ovat koodieditori tai integroitu kehitysympäristö (IDE), kääntäjä tai tulkki sekä rakennus- ja testausjärjestelmät, versionhallinta, riippuvuuksien hallinta sekä eristystä varten virtualisointi- tai konttiteknologiat. Käytännössä monet kehitysympäristöt sisältävät myös kehityspalvelimia, sekä jatkuvan rakentamisen ja testauksen (CI/CD) mahdollistavia työkaluja. Esimerkkejä teknologioista, joita kehitysympäristöt voivat hyödyntää, ovat kontit kuten Docker sekä orkestrointiratkaisut, sekä ohjelmistopäivityksen automatisointiin tarkoitetut työkalut.

Kehitysympäristön suunnittelussa korostuvat toistettavuus, eristys sekä riippuvuuksien hallinta, jotta kehitystyö voidaan toistaa samanlaisena sekä paikallisesti että tuotantoon siirrettäessä. Käytännössä kehitysympäristöt tukevat nykyajan ohjelmistokehityksen käytäntöjä, kuten versionhallintaa, jatkuvaa integraatiota ja jatkuvaa toimitusta, sekä mahdollistavat nopean virheenkorjauksen ja erilaisten testien suorittamisen ennen julkaisua.