virtualisointi

Virtualisointi on tietotekniikan tekniikka, jolla fyysiset resurssit, kuten palvelimet, tallennuskapasiteetti ja verkot, esitetään ja jaetaan useille erillisille virtuaalisille ympäristöille. Virtuaaliset ympäristöt syntyvät ohjelmallisen hallinta- tai valvontakerroksen avulla, usein hypervisorin kautta, joka hallitsee suorituskykyä, muistia ja I/O-resursseja. Näin useat virtuaalikoneet tai kontit voivat toimia samanaikaisesti samalla laitteistolla.

Hypervisorien mukaan virtualisointi jaetaan yleisesti kahteen pääkategoriaan: Type 1 eli bare-metal -hypervisor, joka toimii suoraan laitteistossa, sekä Type 2 eli hosted -hypervisor, joka tarvitsee isäntäkoneen käyttöjärjestelmän. Lisäksi on OS-tason virtualisointi eli konttiteknologiat, kuten Docker, jolloin eristyssuhteet ovat kevyempiä ja yhteinen ydin mahdollistaa nopeamman käyttöönoton.

Käyttökohteita ovat muun muassa palvelin- ja datakeskusten resurssien parempi hyödyntäminen, testi- ja kehitysympäristöjen nopea pystyttäminen sekä katastrofipalautus ja varmuuskopiointi. Virtualisointi mahdollistaa useiden sovellusten erillisen ajon samalla fyysisellä alustalla, helpottaa skaalautuvuutta sekä tukee pilvi- ja hybridiratkaisuja.

Haasteita ovat suorituskykymenetykset, kustannukset, turvallisuus- ja hallintakysymykset sekä lisensointiratkaisut. Lisäksi virtuaalisten ympäristöjen hallinta vaatii osaamista, ja oikein mitoittaminen sekä verkon että tallennuksen osalta on tärkeää.

Yksi virtualisoinnin kehittyneistä suuntauksista on konttien ja orkestroinnin laajentuminen fly eli Kubernetes -ekosysteemiin, sekä yhdistettyinä edge- ja pilviympäristöihin, mikä muuttaa infrastruktuurin hallintaa ja käyttöönottoa entisestään.