keuhkosiirrot

Keuhkosiirrot ovat kirurgisia toimenpiteitä, joissa potilaan sairaat keuhkot korvataan luovuttajan keuhkoilla. Siirto on elinsiirto ja sitä käytetään loppuvaiheen keuhkosairauksissa, kun muut hoitomuodot eivät riitä hengityksen turvaamiseen.

Indikaatiot ja kelpoisuus: Yleisimmät syyt ovat etenevä, hengitysvaikeuksia aiheuttava keuhkosairaus, kuten COPD, idiopaattinen keuhkoputkifibroosi sekä muut sairaudet, esimerkiksi cystinen fibroosi. Ennen siirtoa potilas arvioidaan monialaisessa tiimissä. Kelpoisuuteen vaikuttavat keuhkojen ja sydämen toiminta sekä yleiskunto, muiden elinten sairaudet, psykologinen ja sosiaalinen tukiverkosto sekä hoitomyöntyvyys. Aktiivinen infektio, vakava maligniteetti tai epärealistiset odotukset voivat estää siirron.

Donorivalinta ja prosessi: Luovuttajan keuhkot tutkitaan toiminnan, infektiotilanteen, koon ja yhteensopivuuden perusteella. Siirto voidaan toteuttaa yhdellä keuhkolla (yksipuolinen) tai kahdella keuhkolla (kaksoiskeuhkosiirto), riippuen potilaan tarpeista.

Toimenpide ja jälkihoito: Leikkaus toteutetaan erikoistuneessa operatiivisessa ympäristössä, ja potilas siirtyy usein tehohoitoon. Toipuminen jatkuu pitkään kotiuttamisen ja kuntoutumisen myötä. Immunosuppressiivinen hoito on elinikäistä ja koostuu yleensä useamman lääkkeen yhdistelmästä, esimerkiksi tacrolimus, kortikosteroideja sekä toisen immuunijärjestelmää hillitsevä lääke kuten mykofenolihappo. Infektioiden esto, rokotukset sekä fysioterapia ovat tärkeässä roolissa.

Kompilikaatiot ja tulokset: Lyhytaikaisia riskejä ovat hylkimisreaktio ja infektio sekä leikkaushaavat. Pitkällä aikavälillä bronkiolitis obliterans -syndrooma on yleinen hylkimäismekanismi. Yhden vuoden eloonjääminen on tyypillisesti noin 85–90 %, viiden vuoden noin 50–60 %, mutta luvut vaihtelevat keskuksen ja potilaan taustan mukaan.

Historia ja tilanne: Ensimmäiset menestyneet keuhkosiirrot toteutettiin 1980-luvulla, ja nykyään siirrot ovat vakiintuneet erikoiskeskusten toimintaa.