eloonjääminen

Eloonjääminen tarkoittaa elämänsä ylläpitoa ja yksilön tai populaation pysymistä hengissä sekä mahdollisesti lisääntymiskykyä tavanomaisissa tai haastavissa ympäristöissä. Termi on yleisessä käytössä biologiassa, ekologisessa tutkimuksessa ja demografisessa analyysissä.

Eloonjäämisen keskeisiä käsitteitä ovat yksilön tai populaation selviäminen (survivorship), elinikä tai elinajan odote sekä populaation pitkäjänteinen säilyminen muuttuvissa olosuhteissa. Tutkimuksessa käytetään elotasoja (life tables) ja selviytymiskäyriä, jotka kuvaavat, kuinka todennäköisesti eri ikäluokat selviävät. Eloonjäämiseen vaikuttavat tekijät kuten ravinto, suojelu, saalistus, taudit ja ilmasto.

Eloonjääminen liittyy läheisesti evoluutioon ja sopeutumiseen. Luonnonvalinta suosii piirteitä, jotka parantavat yksilön selviytymistä ja usein myös lisääntymisestä vastaavaa menestystä. Pitkän aikavälin eloonjääminen voi edellyttää sopeutumista elinympäristön muutoksiin tai erilaisten elinympäristöjen vaihtelua vastaan.

Käytännön merkitys on keskeinen esimerkiksi luonnonsuojelussa ja villieläinten hallinnassa, joissa ymmärretään, miten ympäristön muutokset, uudet uhat tai liikenne ja maankäyttö vaikuttavat populaatioiden selviytymiseen. Myös maataloudessa ja kasvatuksessa eloonjääminen on tärkeä tekijä, kun arvioidaan lajien kestävyyttä.