jänteissä

Jänteet ovat tiheää sidekudosta, joka yhdistää lihakset luuhun ja siirtää lihasvoiman nivelten liikkeiksi. Sanaa “jänteissä” käytetään kuvaamaan tapahtumia, tiloja tai prosesseja, jotka esiintyvät jänteissä, esimerkiksi muovautumista, rappeutumista tai tulehdusta. Jänteisiin liittyviä ilmiöitä käsitellään usein myös laajasti fysiologian ja ortopedian yhteydessä.

Rakenne ja sisäiset kerrokset: Jänteet koostuvat pääasiassa kollageenin tyyppi I säikeistä, jotka ovat järjestäytyneet rinnakkaisiin kimpuihin ja muodostavat vahvan, kiskomaisten voiman siirtävän rakenteen. Solut, tenosyytit, tuottavat ja ylläpitävät sidekudoksen ECM:ää. Jänteen hierarkiassa kollageenikuidut muodostavat mikrofibrillejä, fibrillejä ja fascikkeleita, ja koko jänne ympäröidään ulkoisilla kerroksilla kuten epitenonilla ja peritenonilla. Verenkierto on rajallinen, erityisesti jänteen sisäosissa, mikä osaltaan selittää hitaan paranemisen. Hermotus on suhteellisen vähäistä, mutta jänteeseen liittyvät sensoriset kuitupäätteet voivat antaa kipua ja havaita venytyksiä.

Toiminta ja ominaisuudet: Jänteet siirtävät lihasvoiman luiden liikkeiksi ja toimivat samalla elastisena varastona, jolloin ne auttavat energian palautumisessa liikkeiden aikana. Niiden kyky kestää jännitystä ja palautua riippuu kollageenin rakenteesta sekä yksilön iästä, harjoittelusta ja yleisestä terveydestä. Jänteiden mekaaninen kestävyys vaihtelee yksilöllisesti ja kohdekohtaisesti.

Vammat ja hoito: Yleisimmät jänteissä esiintyvät ongelmat ovat tendinopatia (pitkäaikainen ylikuormitus) ja tendiniitti sekä pienet tai suuret repeämät. Tavallisimmat kohdat ovat Achillesjänne, patellajänne polvessa sekä olkapään ja kyynärpään jänteet. Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin ja kuvantamiseen. Hoito painottuu lepo- ja kuormitusmuutoksiin sekä fysioterapiaan ja progressiiviseen harjoitteluun; vakavammissa tapauksissa kirurginen korjaus voi olla tarpeen. Ennaltaehkäisy sekä varhainen hoito pienentävät pitkäaikaisen toiminnanmenetyksen riskiä.