insuliiniresistenssenä

Insuliiniresistenssi on tila, jossa kehon solut eivät reagoi insuliiniin normaalisti. Insuliini on hormoni, jonka haima tuottaa ja joka auttaa glukoosia (verensokeria) siirtymään verenkierrosta soluihin energiaksi. Kun insuliiniresistenssi kehittyy, insuliini ei toimi tehokkaasti, jolloin verensokeri pysyy korkeana.

Tämä tila on usein esidiabeteksen ja tyypin 2 diabeteksen taustalla. Keho yrittää kompensoida insuliiniresistenssiä tuottamalla enemmän insuliinia, mutta ajan myötä haima ei enää pysty vastaamaan kasvavaan tarpeeseen, mikä johtaa korkeaan verensokeriin.

Useat tekijät voivat edistää insuliiniresistenssin kehittymistä. Ylipaino tai lihavuus, erityisesti vyötärölihavuus, on merkittävä riskitekijä. Liikunnan puute, epäterveellinen ruokavalio, ikääntyminen ja tietyt geneettiset tekijät voivat myös lisätä riskiä. Myös jotkut sairaudet, kuten polykystinen munasarjaoireyhtymä (PCOS) ja uniapnea, liittyvät usein insuliiniresistenssiin.

Insuliiniresistenssin oireet voivat olla aluksi vähäisiä tai puuttua kokonaan. Jos tila kuitenkin etenee, se voi ilmetä lisääntyneenä janona, tihentyneenä virtsaamistarpeena, väsymyksenä ja näön sumenemisena, jotka ovat tyypillisiä korkealle verensokerille. Pitkittyessään insuliiniresistenssi voi lisätä riskiä sydän- ja verisuonitauteihin, munuaissairauteen ja hermovaurioihin.

Insuliiniresistenssin diagnosointi perustuu usein verensokerimittauksiin, mutta myös insuliinitasojen mittaaminen voi olla hyödyllistä. Hoito keskittyy elämäntapamuutoksiin, kuten painonhallintaan, terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös lääkehoitoa, kuten metformiinia, verensokerin hallitsemiseksi.