esidiabeteksen

Esidiabetes (pre-diabetes) on tila, jossa verensokeri on kohonnut normaalin rajan yläpuolelle, mutta ei vielä diabeteksen kriteerien tasolla. Diagnoosi perustuu laboratoriotuloksiin: paastoglukoosi 5,6–6,9 mmol/l, 2–tunnin glukoosi tuloksella 7,8–11,0 mmol/l ort, tai HbA1c 39–46 mmol/mol (5,7–6,4 %). Eri mittareiden käyttö voi marginalisesti vaihdella suositusten mukaan, mutta yleisesti esidiabetes tarkoittaa tilaa, jossa riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on kohonnut.

Esidiabeteksen riskitekijöitä ovat liiallinen paino tai rasvan kertyminen vatsaan, fyysisen aktiivisuuden vähyys, suvullinen alttius, ikä sekä aiemmat raskausdiabetes tai perinnölliset tekijät. Muita yhteydessä olevia tiloja ovat korkea verenpaine ja epätasapainoinen veren rasvaprofiili. Tilan yleisyys on lisääntynyt monissa väestöissä ja sen arvioidaan johtavan suurempaan riskiin sekä diabeetikon että sydän- ja verenkiertoelinten sairauksien kehittymisessä.

Hoito ja seuranta painottuvat ensisijaisesti elämäntapamuutoksiin. Painonpudotus, säännöllinen liikunta (riittävästi viikossa) ja monipuolinen, vähärasvainen ruokavalio voivat vähentää riskiä kehittyä diabetekseksi ja palauttaa sokeriarvot normaaleiksi joillakin ihmisillä. Joillakin korkean riskin yksilöillä voidaan harkita myös lääketieteellistä hoitoa, kuten metformiinia, erityisesti alle 60-vuotiailla, joilla on merkittävä yliurheilu- tai ylipainoriski, jos elämäntapamuutokset eivät riitä. Säännöllinen seuranta on tärkeää, jotta muutokset havaitaan ajoissa ja hoito mukautetaan. Esidiabetes on tilaisuus ennaltaehkäisylle ja terveydelle.