yleisyys

Yleisyys tarkoittaa ominaisuutta, jossa jokin väite, laki tai ilmiö pätee laajasti tai universaalisti, eikä vain yksittäisessä tapauksessa. Se kuvaa yleistä sovellettavuutta tai kattavuutta, jolloin tulokset ovat voimassa monissa tilanteissa tai riippumatta yksityiskohdista.

Etymologisesti suomen kielessä sana muodostuu adjektiivista yleinen sekä jälkeen tulevasta -isyys-suffixistä, joka rakennetaan kuvaamaan abstraktia ominaisuutta. Yleisyys on keskeinen käsite useissa tieteenaloissa: filosofia ja logiikka tarkastelevat yleisyyden rajaa väitteiden ja argumen­tien yleisestä pätevyydestä; matematiikassa yleisyys viittaa abstraktiin, yleisiin lomakkeisiin ja teoreemoihin, jotka pätevät laajoihin tapauksiin; luonnontieteissä etsitään laeja ja periaatteita, jotka koskevat monia järjestelmi riippumatta yksityiskohdista.

Filosofiassa yleisyys liittyy usein universalismiin ja generalistiseen lähestymistapaan, jossa pyritään löytämään laajoja periaatteita sen sijaan, että keskityttäisiin vain yksittäisiin tapauksin tarkkoihin yksityiskohtiin. Logiikassa yleisyys voi ilmetä universal­ien kvantifiointien muodossa, esimerkiksi väitteissä, jotka koskevat kaikkia tapauksia. Matematiikassa yleisyyden tavoittelussa tärkeää on määritelmien ja todistusten yleisluonteisuus: todistukset ja käsitteet pyritään muotoilemaan niin, että ne pätevät mahdollisimman laajasti.

Käytännössä yleisyys ilmenee, kun tutkija pyrkii suuntaamaan huomion yleisiin rakenteisiin ja pysyviin kuvioihin sen sijaan, että keskittyisi vain yksittäisiin esimerkkeihin. Se auttaa ymmärtämään ilmiöitä ja löytämään sovellettavia periaatteita eri konteksteissa. See also: yleinen, erityisyys, universaali.